72,8 % vettä

71

2012-01-23T18:25:00.000+02:00

kuulen kuinka kylpyveden viimeiset pisarat putoavat hanasta sameaan veteen.
kirkas valo häikäisee silmiä, enkä voi uskoa sitä todeksi:
leukaperiäni ei kiristä.
hiukseni eivät ole enää likaiset.
kaikki mustelmat ja ruvet näyttävät pehmeämmiltä siinä paljastavassa valokeilassa, joka muuttaa ihon kuullottuneeksi sipuliksi.
enkä näe ympärilläni ketään muuta ihmistä.
olen täällä yksin.
cd-levyn urat kuluvat jossain kaukana, piano soittaa monimutkaisia ja jännittäviä sävelkulkuja.
hengitän nenän kautta ulos hitaan, apeaisen ajatuksen.
olen helpottunut nähdessäni sen purkautuvan, vaikka se jääkin vain kiinni oikeaan solisluuhuni.
voin sohaista sen pois ihan helposti.
tai puhaltaa.
problem solved.
welcome to the next level.

suomeen valitaan uutta presidenttiä, käteni hikoavat aina kun teen jotain, radiosta tulee auto-tunetettua musiikkia, joudun hieromaan aivonystyröitä seinään että ne toimisivat, apeaista ei nyt näy ja tarvitsen ruokaa mutta avokadot ovat loppu.
en voisi olla enempää ulkona kaikesta enkä enää vähemmän kylmissäni, vaikka sisällä on kaksikymmentä astetta lämmintä.
vajoan vajoan vajoan, näen unia joihin herään säpsähtäen yhtäkkiä kauhuissani, ihmiset ohittavat minut viiden metrin päästä, ne ovat matkalla jonnekin mistä minä en tiedä mitään, haluan paeta kylpyammeeseen taas ja nähdä kaikkien muotojeni ja kasvonpiirteideni rauhoittuvan ja pehmenevän, sulavan hymyyn ja ajattelemattomuuden keskipisteeseen.
tunnen suurta onnea siitä, että kaikki on valmista, en tuijottele kelloa, ja kun lopulta irrotan tulpan ja päätän lopettaa tämän hetken, ihmiset ovat ehtineet näyttää avoimesti tunteensa ja kertoa ajatuksistaan, puhuneet suoraan ja olleet vaatimattomia, ja minusta on vain niin vähän jäljellä nyt, ikkunoiden takana on pimeää, pimeää kuin vaatekomerossani.

onneksi ovat kylvyt, veden tipahtelu ja ammeen laita jonka taakse kätkeytyä.

70

2012-01-08T16:46:00.000+02:00

asioita jotka saavat minut syttymään ja innostumaan:

teiden nimet, pikku prinssit, puutalot, färsaaret, tiskaaminen, maustamaton jogurtti, jäljet puhtaassa lumessa, autopesulat, kirkkaat valot, sointujen lisäsävelet, rikkinäiset kangaskassit, huussit, mäyräkoirat, kallion tyttöjen talo, epäturhat kyyneleet, taidenäyttelyt, ilo ystävän puolesta, uudet löydöt, kevät, villapaidat, baletti, ilmaispostikortit, kuvaton, cafe alegria, isosisko ja sen sipulikeitto, oma huone, matkustaminen, tyhmä euforia, kirjat, märät kadut ja niiden kanssa kumisaappaat, buzz aldrin, junat ja metsät, saksofoni, kirjoittaminen, kynttilät ja kainalot, lapsuuden muisteleminen, finnien puristeleminen, uimahallin vesi, teenjuonti, hajottavat jutut, äiti ja leipä, tilanteeseen sopivat biisit, halaukset, mikko nikulan vitsit, ratikkapysäkkien nimet, pohjalta nouseminen, yllättävät kohtaamiset, hyvät laulupäivät, sade, hyvät yöunet ja toisaalta myös valvottu yö, tulevaisuuden suunnittelu, viininlehtikääryleet, absurdit puhelinkeskustelut, muratin kasvu, eväsretket, uudet sukkahousut, maisemat junien ja bussien ikkunoiden takaa, lautapelit, ikkunalaudat joilla voi istua, kansanmusiikki livenä, kaikenlaiset pellot, kartat ja varsinkin lontoon metrokartta, täydet nenäliinapaketit, kalliolla istuminen, pyörät ja varsinkin niiden tarakat, musta kahvi, pikku tiikeri, pikku karhu ja niiden kaverit, steppikenkien ääni, tyhmät sananlaskut, ihastumisen tunne, haaveilu, uudet ideat, ääneen lukeminen, hedelmän jakaminen kaverin kanssa, oranssi sadetakki, askartelu, facebookin kaveripyynnöt, ne tietyt aamut kun ilmassa on jotain, lakritsipastillit, vanhojen päiväkotien pihalla seikkaileminen, sopivasti irstas huumori, turvavyöhykkeeltä poistuminen, helsingin julkinen liikenne, kirjeiden ja lahjojen saaminen, katoaminen.

69

2011-12-27T14:07:00.000+02:00

sähköt olivat poikki kokonaista kaksi ja puoli tuntia.
vaikka aivojemme toiminta perustuukin sähköimpulsseille, ne eivät sammuneet sähkölaitteiden mukana.
se oli vähän outoa.

luin suuren taskulampun valossa kolme lukua ääneen sadanyhden dalmatialaisen uusista seikkailuista.
eräänä aamuna koirat heräsivät ja osasivat sliitää.
ne ikään kuin uivat ilmassa.
ne perustivat suursliitokerhon.
ne sliitivät lontooseen miettimään, mitä tehdä kun koko maailma nukkui.
kaikki paitsi koirat nukkuivat ja ovet avautuivat itsestään.
yksi koira sanoi että tämä juttu on metafyysinen.
metafyysinen tarkoittaa yliluonnollista.
koirat olivat varmoja siitä, että yliluonnollinen on jotain erikoisen luonnollista.

piirsin käteeni kuulakärkikynällä rastin ja tein salaisen päätöksen.
kun sähköt palasivat, en sammuttanut kynttilöitä.
mietin, että jos jääkaappi olisi lämmennyt liikaa, niin että olisiko sitä pitänyt kutsua sitten vesikaapiksi tai jopa vesihöyrykaapiksi.
sanat ovat joskus ihan typeriä.
muistelin viime joulua, jolloin huomasin etten osannutkaan enää sliitää.
se oli karvasta kalkkia, ja jouduin käärimään nutturani itse.
no jaa.

"aika kulkee empire state buildingin huipulla nopeammin kuin maan kamaralla."
makaan ja tuijotan kattoon.
käytänkö aikani huonosti kun suurin osa siitä menee haaveilemiseen?
ehtisinkö haaveilla vähemmän empire state buildingin huipulla?
vai haaveilisinko vielä nopeammin?
muistaisinko nopeat haaveet?
yksi tuhannesosasekuntikin on aikayksikkö.
jos sliitelisin täältä suoraan paikkaan, jossa time doesn't exist, minun mielestäni, niin olisihan se aika sielläkin.
se valuisi ihan yhtä lailla siellä laiturin päällä punaisessa mökissä jäämeren rannallakin tai bussin ikkunan takana ja edessä, hukkuisi jonnekin samalla tavalla, olisivatpa sähköt poikki tai ei.
ei se häviäisi minnekään.
siltä osalta en siis välttämättä voittaisi.

voin siis yhtä hyvin olla paikallani, koska minulla on juuri tässä nyt ihan tarpeeksi hyvä olla.
kuulakärkikynällä piirretty rasti kämmenselässä.
piirrän sen uudestaan aina suihkun jälkeen, koska vesi haalistaa sen.

68

2011-12-20T21:16:00.000+02:00

minulla on muovikassissa tarvikkeet sipulikeiton tekoa varten.

löysin kaupasta myös tarjouspatonkia.

miinus kolmenkymmentä prosenttia.

lumisadetta on luvassa.

aikaa on viimeinkin rajattomasti.

toistaiseksi kirkkaalla taivaalla on orionin vyö, joka osoittaa kohti koirantähteä, siriusta.

on mahdotonta, että siriuksella asuisi ketään, sillä se on tähti eikä planeetta.

pikku prinssin tähtikin on oikeasti planeetta, vaikka sen nimi onkin tähti.

ja juuri kun vähiten odotan, puhelimeni soi.

tulen hetkeksi esiin.

lumisade puhdistaa minut, likaiset valtoimenaan virtaavat hiukset.

valot ovat satunnaisia, mutta lumihiutaleet putoavat kasvoilleni.

"jos nousen jalkaterillesi, kannatko minua kevyesti?"

astelen kirkkaanpunaisissa sukkahousuissa mieli kepeänä ja välillä taas raskaana puulattialla.

älä nyt.

hyvä siitä tulee.

juuri tänään tuntuisi helpottavalta vuodattaa ristiriitaisia kyyneliä, täyttää teekuppi ja tuijottaa vain kauan ulos pimeyteen, joissa kaikki maat puhdistuvat lumen voimasta puhtaiksi ja uusiksi.

hörpätä kevyesti valkoisen kupin reunalta ja rutistaa villasukkien varret syvemmälle nilkkoja kohti.

käyttää ne monet nenäliinapaketit ja päiväkirjan sivut viimeinkin loppuun.

repiä palasiksi joka ikinen vihainen lista, joka alkaa sanoilla to do.

pestä kasvot lämpimällä vedellä ja mennä syvemmälle nurkkaan ja pienentyä sinne.

unelmoida ihan vähän keväästä ja ajan kulun huomaamattomasta huomaamattomuudesta.

olen jollakin tasolla hieman onnellinen.

rauhallista joulua kaikille.

67

2011-12-18T14:35:00.000+02:00

pimeys on mustaa materiaa jotai ei voi haistaa eikä maistaa.

silmät rävähtävät auki aina vain uudestaan ja uudestaan.

en pysty kontrolloimaan niitä.

olen jostakin selittämättömästä syystä hiukan laimean haikea.

sellaiset asiat kuin pyöreät, arpien peittämää lantiota hipaisevat sormet tai kaikki poistunut lumi joka kuluttaa ikkunasta näkyvän maiseman kaurapuuron väriseksi saavat minut pysähtymään ja vuodattamaan muutaman näkymättömän mutta toisaalta täysin huolettoman kyynelen.

hei äiti, mennään jo kotiin.

jooko?

en jaksa enää kävellä kanssasi täällä ruokakaupassa etsimässä näiden loputtomien hyllyjen välistä sitä ainoaa saksanpähkinäpakettia jossa ei ole pähkinänsärkijää mukana.

en ota asioihin kantaa, peittelen muutaman keskeneräisen jutun kauniisti peiton alle, ihan vähäksi aikaa vain, kasvamaan sinne kuin sikiön kohtuun, kaipailen pohjanmaata ja kahdeksan tunnin bussimatkaa tervanpolttokaupunkiin, loputtomia yksinäisiä ja tasaisia maita, pian olisi taas katoamismatkan paikka, selkeästi.

selkääni ei kukaan enää piirrä viidakon eläimiä eikä taivaan enkeleitä tänään eikä huomennakaan, puhalla tai halkean kuin kova kivi, nyt heti, yritän halata niin etten vahingossa kurista, huomaan sen jos muutut smurffiksi.

enkö rakastakaan tarpeeksi?

olen pahoillani, mutta enempään en pysty.

vaikka näyttäisinkin päinvastaiselta.

par contre.

unessani viuluni muuttuu muovilusikaksi ja jousi muovihaarukaksi, josta automaattisesti seuraa se, että viulukonserton soittamisesta tulee vaikeampaa.

minua vähän hävettää.

nyt tiedän miltä harry potterista tuntui taikoa vahingossa.

lopulta poistun paikalta ja heitän matkalla nuo saakelin muoviaterimet lattialle, ei siitä sitten tullutkaan mitään, se siitä viulusta, se oli kyllä hyvä viulu, että sääli sinänsä.

viulukotelo jää nyt ihan tyhjäksi, miksi laittaisin muoviaterimet sinne kun ne eivät ansaitse sellaista loppusijoituspaikkaa?

ajattelen erilaisia vuoristoratoja.

sellaisen kyytiin olen nyt päätynyt.

takanani kaksi kaksitoistavuotiasta tyttöä pilkullisissa paidoissa ja silmälaseissa kirkuu kuin viimeistä päivää.

minä en osaa huutaa kuin sisäänpäinkääntyneesti.

tunneli, mutka, hitaasti ylös, nopeasti alas.

yhdellä lipulla pääsee kaksi kierrosta.

ei hattuja eikä jäätelötötteröitä mukaan.

ohjeet ovat myös ruotsiksi jos joku ei ymmärräkään.

"juuri saamamme tiedon mukaan alaikäinen kuljettaja menehtyi vakavassa auto-onnettomuudessa hetki sitten.

liikkuva poliisi varoittaa autoilijoita mustasta jäästä."

voi tätä oudon nostalgian määrää.

Rae Morris - Day one

(koin jälleen uuden puolen tsuumi sound systemin casinosta, se soi ja makasin pimeässä huoneessa pienen hetken ymmärtämättä loppujen lopuksi mistään mitään. olin aloittanut tekstiviestin jota en koskaan lähettänytkään.)

66

2011-12-11T18:00:00.001+02:00

istun tavarajunan lavalla ja heiluttelen jalkojani kohti lumisateesta märkää raidetta.
tämä se nyt sitten on.
"rautatie raudasta, puutie puusta, vesitie vedestä, maantie maasta."
yritän saada kiinni ajatuksesta, joka puikahti korvani taakse vielä hetki sitten, mutta nytkähdys, joka saa raskaat pyörät pyörimään, kadottaa sen uudelleen.
lumisade suoraan kasvoihin, harmaanvalkoiset ohitsekiitävät pellot, puiden oksat soittavat häävalssia, ne jotkut tuuli ja hannu.
minulla ei ole pipoa.
vain tyrnimarjan värinen kaulahuivini, jota ilman en menisi enää minnekään.
etsimäni ajatus on sen sisässä.
ihan varmasti.
tuijotan henkeäsalpaavia raiteita ja heilautan talvisaappaan päältä lumikokkareita suoraan kiskolle.
vauhti kiihtyy, enkä ehdi nähdä miten ne laskeutuvat.
kuvittelen kuinka lentäisimme tyhjän tavarajunan kanssa pitkin sille ennalta määrättyä reittiä, joka risteää välillä matkustajajunien kanssa, välillä ei.
yksinäisiä taloja peltojen reunoilla.
asuukohan niissä joku jolle voisin puhua ja antaa sanojen virrata samalla kun pyyhkisin hänen tiskipöytäänsä puhtaalla rätillä?
asemat olisivat tyhjiä kylmiä rakennuksia, joiden seiniin vihaiset, nuoret ja kauniit ihmiset ovat kirjoittaneet nimiään ja sanoja, jotka ilmaisevat raakaa ja rumaa raivoa.
lumi peittää ne kaikki alleen, muuttaa ääriviivat pehmeämmiksi ja antaa minun olla kadonneena lelukarhuna hiekkalaatikossa.

ne ihmiset, jotka olivat jo nähneet rautatien.
he ovat suuria.
minä olen ihan pieni eikä minulla ole oikeutta katsoa ketään heistä vapaasti silmiin.
piiloudun katukiven alle ja menen lätäksi, kun joku heistä tulee vastaan.
minusta tulee varpaankynsi joka leikataan irti ja heitetään pois.
yksi lusikka suuren lapsiperheen lusikkalaatikossa.
ruma teippipallo ja takkuinen hiuskasa hiusharjasta.
mitä voi tehdä kun on mennyt sellaiseksi?

voi ainakin kadota.
ihan vähäksi aikaa vain.
oikeasti?
teen itsestäni kuvitteellisen katoamisilmoituksen.
vaaleat hiukset, sataseitsemänkymmentä senttimetriä.
siis koko tytön pituus, ei hiusten pituus.
vihreä takki ja se tyrnimarjanvärinen kaulahuivi.
musta käsilaukku, josta museoiden tarrat eivät ole lähteneet vielä kunnolla irti.
poliisi tutkii tapausta.
vihjeitä ei ole, paitsi yksi.
uni, jossa se tyttö lähti vaihto-oppilaaksi intiaan.
mitään siihen viittaavia todisteita ei ole tosin toistaiseksi löytynyt.
kadonneisiin tyttöihin erikoistunutta komisariota haastatellaan televisiossa, eikä hän ole huolissaan.

uskokaa pois, se tyttö tulee kyllä takaisin kunhan on vähän levännyt.
siellä intiassa tai missä lie.
kyllä se pärjää.

tällaisia ajattelin, kun istuin tänään sen tavarajunan vieressä ihan oikeassa, lämpimässä matkustajajunassa.
takanani oli ollut monta kilometriä, monta litraa teetä, monta salaliittoteoriaa ja monia tsuumi sound systemin kappaleita.

Iiro Rantala - Tears for Esbjörn

65

2011-12-03T11:29:00.000+02:00

kuuntelemme toton africaa ja syömme puuroa jogurtin kanssa.

mietimme kuinka kaunis afrikka onkaan, vaikkei meistä kumpikaan ole koskaan vielä päässyt sinne.

ne auringonlaskut ja villieläimet.

64

2011-12-01T18:37:00.000+02:00

one thousand places to see before you die.

kuumailmapallosafari masai maran yllä.

tasman-jäätikkö.

avioliittomarkkinat marokossa.

sulkeutunut mustangin kuningaskunta tiibetin rajalla.

tongan kuninkaan syntymäpäiväjuhlat.

kanadalainen kansallispuisto, jonne ei pääse mitään tietä pitkin.

minä alleviivaan kaiken, minkä olen jo nähnyt.

riemukaaren, buckingham palacen, savonlinnan oopperajuhlat.

kuulakärkikynällä tulee syviä, sotkuisia ja kiemuraisia viivoja.

tuntuu että olen unohtanut noin puolet paikoista.

tai jos ne ovatkin kadonneet kartalta, ihan niin kuin minä tuijottaessani yksin tyhjää maisemaa, takertuessani aamulla tyynyyn epätoivoisena tai ottaessani oven takana seisovat jehovan todistajat vastaan ilman housuja?

mietin, alkaisivatko kaikki nuo paikat näyttää viidensadan paikan kohdalla ihan samanlaisilta.

kyllästyisinkö lopulta niihin kaikkiin, haistattaisin pitkät maailman monipuolisuudelle ja piiloutuisin makuuhuoneen oven taakse?

jäisin sinne tai ostaisin omakotitalon ja koiran?

menisin alttarille ja sanoisin tahdon?

huidon ajatukset pois.

aamuyöllä talot ovat melkein mustia, verhot valkoiset, naapurin tytöt käyvät tupakalla.

toteamme, että amerikkalaisella orkesterileirillä on kivaa koska siellä voi saada uusia ystäviä ja ehkä jopa potentiaalisen seurustelukumppanin.

mummo on sanonut että tässä suvussa naiset eivät rakastu.

joku on lukenut ajatuksiani ja ostanut joulutorttutaikinaa ja luumuhilloa pakastimeen.

sekunnit kuluvat, haaveet muuttuvat, kertaan vanhaa ja näen ympärilläni uusia rakennuksia ja uusia kasvoja joihin en aina tiedä kuinka suhtautua. miljoonia kyyneleitä ja kadonneita muistikuvia, NN ei tullut koskaan takaisin koska hän antoi aina muiden unohtaa itsensä ja sai joka kerta uuden miehen rakastumaan itseensä bussissa. laivat ovat lähteneet satamasta ja minä olen vielä täällä, minne tahansa menenkin ei mikään ole kuin ennen, ja se vähän jännittää. joku roikkuu käsivarressani ja kuiskaa hiljaa että älä mene, jää vielä vähäksi aikaa, en halua nyt mitään muuta. kalenterini täyttyy kuin ylitsepursuava lavuaari, olen iloinen enkä ole, mietin niitä kaikkia satoja paikkoja ja voisin haluta viettää hetken niissä kaikissa ja palata kotiin tuhat kertaa viisaampana. lasi rikkoutuu, tuoli kaatuu, onni on hetken paikallaan ja läikähtelee mehukannussa. minäkin olen paikallani, olen vieressä ja nurkassa, tyrnimarjan värinen kaulahuivini lämmittää ja marraskuussa on kirkasta, outoa valoa, tähtiä ja kainaloita.

tänä aamuna eräs tyttö alkoi kävellä portaita hitaammin koska tunsi ettei ole tarvetta kävellä yhtään sen nopeammin kuin mitä tarvitsisi.

Radical Face - Welcome home

63

2011-11-09T20:24:00.000+02:00

"sit kun olin pakannu laukun ja olin menossa ovesta ulos niin äiti kysy et mihin sä olet oikein lähdössä.
se oli varmaan unohtanu tai jotain.
sanoin sille et lähen laikan luokse avaruuteen.
no yllätys yllätys se kysy sit et no miks.
vastasin et se on yksin niin kuin minäkin ja varmasti huolii kaverin."

istumme molemmat surkeassa tavarakasassa keskellä huonetta.
kasassa on sekaisin meidän kummankin tavaroita.
minun steppikenkäni, kirjeeni ja postimerkkini.
sinun rumpukapulasi, makuupussisi ja rastashampoosi.
tai no, en tiedä.
tavaraa on niin paljon.
kirkasvalolamppu on päällä.
minulla on maantiedon kirja, koe on huomenna eikä kiinnostusta lukemiseen ole tipan tippaa.
sinä olet aukaissut paksun kirjan, jossa on ainakin nyt niitä kauan kaivattuja charlie parkerin biisejä.
hei avaruuskoira, löysin taas kakkosvitosen.
sänkykin on ihan sekaisin.
en ole pedannut sitä taas muutamaan päivään.

------

oksat ovat lehdettömiä ja alastomia, tavallaan en ole yksin ja tavallaan kuitenkin olen.
jotkut kutsuvat sitä ihmisen metafyysiseksi yksinäisyydeksi - minä vain tyydyn etsimään rahaa joka kolosta ja jättämään hienot nimitykset muille.
en jaksa enää pukeutua, löydän itseni yhä useammin likaisissa vaatteissa, collegehousuissa ja hupparissa jonka hihassa on tuntematon ruskea tahra.
hiuksiakaan en ole pessyt moneen päivään.
pienessä sisäisessä neuvotteluhuoneessa pelätään marraskuuta ja pidätetään hengitystä kun se alkaa.
lasketaan päiviä siihen että se loppuisi.
sitten voidaan taas huokaista helpotuksesta ja jatkaa elämää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

-----------

piu pau come on and love me now laulaa nina persson ja istumme edelleen hamaan tulevaisuuteen asti lattialla ja sanot minua avaruuskoiraksesi ja järjestelet kaikki englanninkieliset pokkarini uuteen järjestykseen ja kerrot kaikkia sellaisia typeriä juttuja joita olet lukenut jostain kuvattomasta. sytytät kynttilöitä ikkunalaudalle ja piirrät minulle myöhäisen synttärikortin. niin tosiaan, täytin seitsemäntoista vuotta, mihin se hävisikään, säilömuistin lokerikkoihin, keität teetä joka jää juomatta ja sekava tavarakasa kasvaa vaan, sytytät huoneeseen auringon aamulla kun annat minun nukkua ja kaiken valua hiljaa eteenpäin, kaipaan pysyvyyttä ja jäämistä, ajatusten tavoittamista ja sellaista, apua, sana katosi taas, hävitän nykyään kaikki sanat.
avaruuskoira.

Minä ja Ville Ahonen - Juoksen niin kauan

62

2011-10-02T10:10:00.000+03:00

pesen hampaita.

levitän sinivalkoista hammastahnaa hammasharjan toiseen päähän ja yritän jynssätä pahan maun pois suusta ja pahan olon pois kehosta.

kumpikaan ei poistu.

vasta kun olen antanut päivien kulkea, hetkien valua hiekkana sormistani, ja olen antanut itseni pudota puun oksalta kylmään lumihankeen pimeän metsätien penkalle.

vasta sitten pyykinkuivaustelineet kuivaavat likaiset vaatteet ja pato sisimpään on jälleen rakennettu.

pöydälle unohtunut appelsiini saa kuorensa takaisin.

alastomuutta ei tarvitse pelätä, hei.

ai ei vai?

minun ja hammasharjan ulkopuolella on vain epävirallinen todellisuus, joka ei olekaan todellisuutta.

se vain kutsuu itseään sillä nimellä.

astronautit matkustavat avaruuteen, uusia hautoja kaivetaan hautausmaille, sairaalat ja postitoimistot avaavat ovensa eikä aika ole edes vielä pysähtynyt, ei sillä tavalla kuin haluaisin.

jarrutan ja jarrutan, painan jarrupoljinta eikä mikään pysähdykään.

seison keskellä katua valkoisessa mekossa ja huudan täyttä kurkkua:

pysähtykää

odottakaa

olen vain vähän hitaampi

tulkaa takaisin

life hurts, baby.

...mutta mitä kummaa?

maa alkaa kuivua nopeammin rankkasateen jälkeen.

61

2011-09-25T11:17:00.000+03:00

pidä omenas

pidä luumut ja mansikat

pidä päärynät

pidä koko sun puutarhas

sitä satoa

minä aio en korjata

ei ne vähempää vois houkuttaa

mulla on niin paljon parempaa

se mua illan valveilla odottaa

käärii peittoon ja laittaa nukkumaan

pidä lupaukset

pidä sanatkin omanas

kun et kuitenkaan

pääse niitä lunastamaan

ei ne vähempää vois houkuttaa

mulla on niin paljon parempaa

se mua illan valveilla odottaa

käärii peittoon ja laittaa nukkumaan

ei ne vähempää vois houkuttaa

mulla on niin paljon parempaa

se mua illan valveilla odottaa

käärii peittoon ja laittaa nukkumaan

Regina - Valveilla

rakastan reginan uutta levyä.

ei muuta.

60

2011-09-24T11:32:00.000+03:00

TÄNÄÄN AION RAKASTUA

... kolmanteen ihmiseen joka tulee ulos levykauppa äxän ovesta sateiselle kadulle.
hän olisi miettinyt samanlaisia ajatuksia tänä aamuna noustessaan sängystä ja kävellessään hiukset sekaisin vessaan.
laskisin sekunteja ja huutaisin perään moi, ja hän vastaisi, uusi kassillinen uusia levyjä tuoksuisi laukussa uudelta, tai ei, ehkä ne ovat käytettyjä.
sittenkin.

kertoisin hänelle kuinka minusta on tuntunut niin kauan niin yksinäiseltä.
katselisin auringonpaistetta hänen kainalonsa alta ja kuuntelisin koko yön niitä uudelle tuoksuvia levyjä joissa viulut soittavat taustalla juuri silloin kun palaisin hänen viereensä sohvalle.
avaisin parvekkeen oven ja laittaisin hellan päälle hänen kanssaan.
hän tekisi minulle olohuoneen lattialla kalanruotoletin vähällä valolla.
ei hän valoa tarvitsisi, sillä hän elää pimeässä, koska ei osaa vaihtaa lamppuja, niinhän, niin se oli, miksi niitä pitäisi vaihtaa, eihän siinä ole mitään järkeä, kun ajan voi käyttää paljon hyödyllisemminkin.
sitten en ole enää rajoittunut, saan puhua mitä haluan, ja niin puhun kuolemasta ja rakkaudesta, suurten oopperateosten aiheista ja kohtauksista, näkemistäni elokuvista ja siitä kun ihmiset eivät katso lopputekstejä loppuun asti ja valot syttyvät ennen aikojaan, eikö olekin perseestä, on se, puhun osaamistani kielistä, ruotsi on kaunista ja ranska hienostunutta, hassua että ajattelen ruotsista niin, puhun färsaarista ja niihin liittyvistä päätöksistäni, loputtomista eristäytyneisyyden ja unohdetuksi tulemisen tunneista jolloi kello tikitti yksinään seinällä eikä kukaan muu ollut paikalla, NN:n kuolemasta, se traaginen auto-onnettomuus, joka päättyi kyyneliin ja nina perssonin ääni lakkasi soimasta, ja vaaleanpunaisesta talosta, venäläisistä maailmankartoista seinillä ja bussien pehmusteista, naurat hyppelehtivälle keskustelullemme, ja palvelutalon ikkunat ovat olleet pimeinä jo kauan, juopot on saatettu koteihinsa nukkumaan...

...ja me astumme yhdessä takapuutarhaan,
paljain jaloin kostealle,
liian kylmälle maalle jonka päällä myös puutarhan kanit juoksevat näkymätöntä vihollista karkuun kuin henkensä edestä,
puut ovat kerroksittain ja kukat nuokkuvat kuin pienet lapset,
aidat jättävät meidät tänne,
ja tunnelma on,
niin,
pudistan päätäni,
en oikein tiedä,
hei tullaan iltapäivällä tänne aamuteelle,
loppuviikko voidaan puhua facebookin chatissa,
et muista nimeäni sillä sinulla on aina ollut niin huono nimimuisti,
ihan pienestä asti,
et muista,
mutta minut yrität muistaa koska olen sen arvoinen,
jotkut taas eivät,
itse asiassa,
jos tarkemmin sanotaan,
hyvin harvat ovat.

TÄMÄN YHDEN VUOROKAUDEN AJAN HALUAN OLLA VAIN JA PELKÄSTÄÄN VASTARAKASTUNUT.

Pyhimys - Talvipuutarha

59

2011-09-21T07:51:00.000+03:00

etsin kadonneita sointuja, kun huoneessa ei ole ketään.
sormet haparoivat koskettimilla.
tämä on jotain uutta ja uskomatonta.
löytöretki jonne olen kerrankin pakannut tarpeeksi hyvin.
ja tarpeeksi hyvä on se, kun hammasharja puuttuu.
ettei vain olisi liian helppoa.

aloitan hitaasti.
esmollikutonen.
beeduuriseiska kautta äf.
lasken mukaan myös ne sävelet, jotka epätoivoisina pyrkivät seuraavalta pysäkiltä kyytiin.
ne tarvitsevat jonkin paikan missä on hyvä olla ja tuntee olevansa hyödyksi.
niin kuin minäkin.

kun sävelet ovat löytyneet, ne täytyy vielä kääntää oikeiksi sointukäännöksiksi.
yritän selittää itseään mainostavalle dominantille, että ei, et voi tällä kertaa olla soinnun korkein sävel.
seuraavalla kerralla sitten.

mutta eivät ne ole ne pienet jännittävät asiat.
ne ovat ne soinnut.

niin hienoihin sointuihin en ole koskaan törmännytkään.
alennettu kvintti tuntuu selkäytimessä asti, se on kuin lupaus tulevasta.
koko kappale on palasten putoamista pehmeälle sängynpeitolle, muovipussiin pakattu sämpylä, suklaalevyn jämät, pimenevä syysilta ja lämmin syli.
kuulen, kuinka hiusharjasta poimitut hiukset laitetaan roskikseen ja tunnen raukean, neljätoista tuntia valvoneen kehon makaavan vieressäni.
ympärilleni kiertyneeseen käsivarteen on tatuoitu yksi sana:
elossa.

ja silloin tiedän, että kun vaihdan sointua, sade päättyy tältä päivältä, jossain kaukana hiekkamyrsky hiljenee ja lapset syntyvät äitiensä kohduista, puhelin soi mutta en kuule puhelua, ihmiset tulevat väsyneinä töistä, keltaiset lehdet uiskentelevat lätäköissä, pikkulapsilla on kurahaalarit, ja sinun junasi tulee asemalle, se on toiseksi viimeinen juna, sointu vaihtuu uudestaan, olet portaita laskeutuvista matkustajista ainoa joka näyttää hieman eksyneeltä, juoksen sinua vastaan, lätäköt lotisevat punaisten kumisaappaideni alla, kiskaiset minut syliin ja jalkani irtoavat hetkeksi maasta ja kohoan taivaalle, korkeus on päätähuimaava, tunnen suurta onnea, flanellipaitasi on sateesta märkä ja tänään juuri minä olen se tyttö taivaalla, lucy in the sky with diamonds, uskotko, hypimme eteenpäin käsi kädessä ja vesilätäköt eivät ole meille esteitä, vain hidasteita, nyt on lähtölaskenta, fly me to the moon, laukkusi on olallani kevyt, pianokappale ja rahat lopussa.

minusta tuntuu, että SE on hyvin lähellä.
pian opin soittamaan intohimoisesti, näyttämään tunteeni ja kertomaan tarinoita, eikä soittoni ole enää matemaattisten yhtälöiden ratkaisemista.

asysi.
beeduuriseiska kautta ges.

58

2011-09-13T20:57:00.000+03:00

"jos tahtoisit, minut pystyisit murskaamaan, kokonaan tuhoamaan.
--
jos tahtoisit, minut voisit saada hajoamaan, pieneksi riutumaan.

ilman sinua olisin sumussa.
ilman sinua olisin sadetta. "

tänään oli hyvä ja myös sateinen ja hieman surullinen päivä.
sellainen päivä kun soitetaan vain triste-aiheisia pianokappaleita.
lepään aalloilla.

onneksi juuri sinä olet olemassa, niin minun ei tarvitse kulkea sumussa.
onneksi juuri minä olen olemassa, niin minun ei tarvitse olla sadetta eikä harmaata puuroa aamuisin kattilan pohjalla.
kosketan pöytää pimeässä, haparoin ja löydän sen.
esineet ovat paikoillaan.

joku on taas painanut shufflea.
päätin ostaa seuraavan levyn .

Regina - Lepään aalloilla

57

2011-09-12T11:56:00.000+03:00

herään aamulla kiinni sängyn reunassa puristaen sitä lujasti jos sä tahdot niin tuon sulle tiibetin vuoteeseen ja tiibet täyttää koko sängyn vuorilla ja munkkiluostareilla ja käteni ovat liian suuret että varmasti saan kaikki rakennukset rikottua ja lopulta päätän muuttaa kirjoille andorraan koska pidän enemmän pienistä asioista sitten pakkaan matkalaukkuuni hammasharjan ja puhtaat alushousut ja laukun sisällä on lappu jossa lukee whatever makes you happy ja näen kuinka eläimet vetäytyvät yöksi pesiinsä ja taivas muuttuu tummaksi ja valheet ovat tosia ja pihan kaikki jänikset ovat kolojen kautta puolitiessä helvettiin ja kaikki seinät ovat silkkaa surrealismia ja tulevat vauhdilla kallioiden läpi räjähdellen pieniksi palasiksi jotka pistelevät jalkapohjia kun olen joku aivan muu ja otan uuden uskonnon virheenä joka tapahtuu

sitten biisi loppuu ja radiosta alkavat iskelmän mainokset.
kahvikuppi on tyhjä ja pelloilla on aamu-usvaa.
kevyesti hahtuvina, suu auki, vasta esiin tulleina poppelipuun kukkina.
olisin sittenkin ehtinyt syödä.

56

2011-09-09T21:48:00.000+03:00

tölkkien irronneita kiinnikkeitä sataa taivaalta niskaan kuin tähtiä
o-o-o-o-o-o-o-oo
valkoisia pullataikinan kaltaisia rakkoja paisuu tiettyihin kohtiin kehossa
tummanpunaisia arpia ilmestyy vatsan ympärille kuin tyhjästä vatsan kasvaessa ja pyöristyessä
o-o-o-o-o-o-o-oo

sekunnit ovat vuosia
tavarat eivät ole todellisia vaan asioita joiden läpi voit työntää kätesi
korvissani pauhaa kitara ja lauma sanoja jotka salpaavat hetkeksi hengitykseni
minusta ei jää varjoa
sinusta ei jää jälkiä
ihmiset on sairaan kauniita

taas taas taas
huuleni liikkuvat typertyneesti
oksennan suustani monta lausetta
arvaamattomia, kyynisiä
aivan kuin ne olisivat jonkun toisen sanomia
lauseet eivät pääty pisteeseen, kengät irtoavat jalasta kuin huomaamatta
en näe kiviä, kompuroin pimeässä ääniä kohti tummalle rannalle
oksennan uusia lauseita veteen
ne uppoavat sinne ja jäävät kaikumaan raskaaseen ilmaan
ääneen lausutut ajatukset jotka eivät pysy sisällä vaikka niistä kuinka yrittäisi pitää kiinni ja niitä yrittäisi peittää

...herääminen.

55

2011-09-07T19:58:00.000+03:00

ihmiset ovat auringon säikäyttämiä, vaeltavat kuin minuutin tarkkuudella kulkevat kellot.
tiessä on vuorotellen kuuma, vuorotellen viileä kohta.

henkilö ja tapahtuma kerääntyvät yhteen, kuvat sykkivät ja selkenevät, saavat kadonneita värejä takaisin, kuin hetkeksi rikkoutunut television kuvaputki.
kuvat väreilevät silmäluomieni takana ja suuni aukeaa iloiseen huutoon joka ponnahtelee seinistä.

sillä ne ihmiset joita rakastat,
murenevat kanssasi aikojen saatossa,
lukuisten syksyjen ja talvien jälkeen,
eräänä tavallisena aamuna heräät ja huomaat,
että heitä ei enää ole tai että et rakasta heitä enää tai että rakkautesi on muuttunut toisenlaiseksi,
tai sitten käy juuri päinvastoin:
ihmiset jotka ensin murenivat,
tulevat pala palalta ehjiksi ja eloisiksi,
eloisammiksi kuin olet aiemmin ymmärtänytkään.

he saattavat kulkea ne samat reitit ohitsesi,
juosta täyttä vauhtia portaat ylös,
istua siihen vieressäsi niin pitkään tyhjänä ammottaneeseen pulpettiin ja pyytää puolihuolimattomasti muistiinpanoja lainaksi.

olet tietysti hämmästynyt,
et olisi voinut odottaa asioiden tapahtuvan niin päin,
eihän se ole mahdollista,
ajattelit jääväsi ikuisiksi ajoiksi paikoillesi,
eteenpäin liikkumisenhan piti olla melkein kiellettyä,
saati sitten luonnollista tai järkevää.
mietit miksi sellaista tapahtuu,
miksi olet yhtäkkiä niin lähellä polttopistettä ja samalla vain nousukiidossa,
matkalla kohti sitä?
mitä on tapahtunut?

kuulet koko ajan sisäisten rattaiden rasahduksia kun sanat ja kehot osuvat ikkunan kautta lattiaan osoittavassa valossa toisiaan vasten.
lyhyet virkkeet pulppuavat suustasi kirkkaina,
ne ovat tuoreita,
aivan kuin tuoreet vihannekset tai pullat jotka ovat aivan eri asia nyt kuin parin päivän päästä.
hengität välillä syvään ja joinakin epämääräisinä hetkinä suupielesi kääntyvät ylöspäin,
pyyhkäiset hiukset kasvoiltasi ja jatkat,
lausetta lauseen perään,
silmät liikkuvat,
kyllä,
keho tuntuu taas omalta ja melkein hallittavissa olevalta epätoivoisen ja surullisen kuoren sijaan.

kaikki on tässä.
ne tsekkiläiset opiskelijat, jotka sodan aikana kirjoittivat seiniin:
elämä on toisaalla,
ovat väärässä.
kaikki on tässä.

lappalaiset ruojuet hiertävät jalkojani.
tämän vuodenajan nimi on intiaanikesä.

and I've got reasons to sing.

54

2011-09-01T21:26:00.000+03:00

joku on laittanut mun elämän shufflelle...

... mutta media playerissani on niin paljon kappaleita, että sama biisi ei toistu moneen tuntiin.

ei muuta.
tulin jakamaan vaan tän yhden ajatuksen ajan puutteen vuoksi.
se on pitänyt jakaa jo pitkän aikaa.
se on täyttänyt kouluvihkojen marginaalit ja kalenterin sivut.

seuraavaksi aion poistua kentältä voittajana.
laitan oven perässäni kiinni ja katoan pimeään syysyöhön.
voin hyvin ja olen minä.

"ja kun herään, en voi uskoo et oon valveil."

53

2011-08-15T18:56:00.000+03:00

kuin olisin ollut pitkän aikaa hiljaa, vaiennut kokemastani.

kävelin pitkin jalkakäytävää tennarit täynnä kiviä.

kun aikaisemmin pienetkin asiat tuntuivat suurilta, niin nyt kaikki suuretkin asiat tuntuvat pieniltä.

laukkuni täyttyy ja muuttuu raskaaksi.

lopulta en enää jaksa kulkea ja nukahdan junaan.

arvuuttelen kuinka moni näkemistäni kasvoista on leikannut tai kasvattanut hiukset.

ei, mitään odottamatonta ei tapahtunut.

mitkään haaveet eivät käyneet toteen.

hiukseni ovat yhtä takkuiset kuin ennenkin.

olen yhtä nälkäinen tunteille kuin ennenkin.

"käykö niin, että jossain vaiheessa se lakkaa tuntumasta pahalta?

ei itketä tai pelota se ettei saa ketään mukaansa."

tänään tämä kaupunki ei nujerra minua.

enkä minä itsekään nujerra itseäni.

Regina - Tumma tuokio

52

2011-08-10T09:01:00.000+03:00

mitä siinä on kun olen yhtäkkiä ruskeampi ja samaan aikaan vaaleampi, en tahtoisi enää millään vastata puhelimeen enkä lähteä.
istun tuijottamassa valoa ja nilkassani on tussin tekemä tahra.
tunnistan niiden alkamisen nyt.
parhaat ystäväni: pienet ja vihaiset aamut.
aamut joina kieltäydyn nousemasta ja suhtaudun negatiivisesti siihen mitä päivä tuo tullessaan.

huomasin sen eilen että syksy lähenee.
makasin juna-aseman penkillä ja nukuin.
tuijotin raiteiden yllä lepattavia pihlajia.
avasin silmät ja siirsin mielessäni sijaintiani osoittavan pelinappulan imatralle.
pihlajissa oli jo punaiset marjat ja junat kulkivat ohitseni hitaasti.
en halunnut liikkua eteenpäin, istuin vain ja niistin nenääni.
yhä uudestaan ja uudestaan.
kun ukkonen ja kaatosade värittivät iltataivaan, istuin kuistilla katsomassa pimeään.
olin sulkenut muutaman ajatuksen lukolliseen päiväkirjaan jotteivat ne pääsisi sieltä ollenkaan ulos.

nyt aamu on hiljainen, teemuki tyhjenee ja voirasia sulaa pöydällä.
ajattelen venyttelevää kissaa ja pelkästään ajatus herättää lihaskivut hartioissa ja jaloissa.

aina kun katson kelloa se tuo tietyn hetken lähemmäksi
hetken jota en mieluummin kohtaisi
hetken jota varten vähintään leikkaisin pois pitkät hiukseni
olisin edes jotenkin muuttunut
täyttäisin lattian päästäni pudonneilla suortuvilla kokonaan
pyörtäisin päätökseni leikin pitämisestä pelkkänä leikkinä
makasin maassa pellolla ja taivas liimaantui kiinni kasvoihini kuin kangas joka antoi minun hengittää pienin varovaisin nykäyksin
avasin taivaalla olevan vetoketjun ja kaikki oli hetken siinä
la da da daa

Minä ja Ville Ahonen - Sano

51

2011-07-22T22:31:00.000+03:00

kartan mukaan muumimamma ja muumipappa asuvat eri huoneissa ja tiuhtilla ja viuhtilla on oma huone vaikka he eivät tarvitsekaan sänkyä sillä he nukkuvat lipaston laatikossa.

juomme kahvia

syömme soijarouhetta

meitä väsyttää

norsujen hautausmaa postmoderni

järvi näyttää kaukaa tyyneltä mutta lainehtii sisältä.

kuulen ääniä joita vanhukset eivät kuule auringon pysyessä vielä samaan aikaan taivaalla kun me puhumme ja keinu natisee kuin ei tahtoisi lopettaa.

pieni lamppu loistaa, hatut seinällä ovat järjestyksessä.

päiväkirjani täyttyy painottomista lauseista sinisestä musteesta ja pisteet jäävät pois.

näen edessäni tasapainossa olevan keinulaudan.

raahaan vaatteita lattialle monia kasoja, on taas tullut aika.

aika kerätä tavarat kasaan, poistua.

huivi tuoksuu äidiltä.

leikin ajatuksilla nykyään ihan liikaa, ne ovat ainoat leikkitoverini.

viime aikoina olen leikkinyt sellaista leikkiä, että olen pakannut elämästäni yhden vaiheen pois ennen kuin se on alkanutkaan.

olen kuvitellut niitä monia papereita, perusteluja ja kommentteja joihin en sen jälkeen tahtoisi vastata.

niissä kuvitelmissa allekirjoitan paperit ja sulkeudun uudestaan valokuva-arkistoon.

teen ylitöitä myöhään iltaan.

tulen kotiin ja avaan jogurttipurkin.

myyn savuavat kirjani hyllystä pois, ne kaikki.

en tarvitse niistä mitään.

tänään päätin, että tuo leikki jää leikiksi.

Shine 2009 feat. Paula Abdul - So free

50

2011-07-13T18:56:00.000+03:00

juuri äsken ammuin papukaijan, joka istui olkapäälläni ja hoki raakkuvalla äänellä:

aikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuuaikaloppuua

se sätki vähän aikaa ja oli lopulta hiljaa

lattialla oli verta, peitin sen matolla

ruokapöydässä aion pitää suuni kiinni

49

2011-07-10T21:56:00.000+03:00

niin minä makasin kalliolla ilta-auringossa välittämättä pienistä kivenmurikoista jotka hieroivat niskaani.

veden alla oli kivi, joka oli lähellä pintaa.

sen päälle pystyi kiipeämään ja olemaan hetken jeesus.

puolipimeässä konservointihuoneessa haparoin esineiden nimiä ja numeroita, ja jos joku kysyy minulta jotakin, suuni on niin kuiva, että vastaukseksi tulee epämääräistä muminaa.

tulen kotiin ja alan hetken mielijohteesta tehdä ristipistoja.

yritykseni ei ole tuomittu tuhoutumaan.

pahin mahdollinen riski on kesken jääminen.

ilmassa on jotakin painostavaa ja outoa.

yön prinsessa kukkii tänä yönä.

käännän päätäni pöydän suuntaan ja yritän kiinnittää huomioni epämääräisistä valokuvista puuttuviin esineisiin ja antaa niille identiteetin, jotakin joka kertoisi muille keitä ne ovat.

koska ne ovat esineitä, ne eivät voi sanoa sitä.

radiosta soi huonolla äänentoistolla jokin kauan sitten kuultu kappale, josta muistan pari tahtia:

Snow Patrol - Chasing cars

yritän tapailla säveliä, mutta lopulta päädyn rummuttamaan kuviteltuja ja sekavia rytmejä työpöydän pintaan kuin jossakin epätodellisessa unessa, josta herätessä muistaa vain yksityiskohtia ja tuoksuja ja muutaman lauseen.

potkaisen kengät pois jaloista pöydän alle ja täytän mustavalkoisilla tornitaloilla kuvioidun teemukin kylmällä vedellä uudestaan.

pöytälamppuun ei tule valoa, joten jään esineet seuranani hämärään, vaikka ulkona paistaa aurinko.

hengitän kämmeneeni kuumuutta ja yritän etsiä koodia koko projektin ja kaiken ratkaisemiseen, turhaan.

niin kuin aina ennenkin, päädyn tekemään listan siitä miten asian pitäisi olla.

siinä listassa verbit ovat vihaisia imperatiiveja, tai oikeastaan narri-imperatiiveja, kun käännän listan huvittavaan suuntaan - niin kuin se pitäisikin tehdä, ainakin luotettavien lähteiden mukaan.

lopulta päädyn jättämään kaiken sellaisena paikalleen ja antamaan yhdellä niistä miljoonista kerroista jälleen periksi.

48

2011-07-07T23:17:00.000+03:00

kaikki on tässä.

ei ole mitään salattuja tarkoituksia.

täältä ei pääse sinne, mutta mihinkään muuallekaan ei voi mennä.

me kaikki teemme jo kuolemaa, ja pysymme kuolleina kauan aikaa.

mikään ei ole pysyvää.

et millään voi saada kaikkea mitä haluat.

et voi pitää itselläsi mitään, mistä et päästä irti.

saat vain sen mistä luovut.

menetykset eivät johdu mistään erityisestä syystä.

(ajatelmat Sheldon B. Kopp: Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet! Psykoterapeuttinen pyhiinvaellus)

The Cardigans - Erase/Rewind

47

2011-07-07T19:57:00.000+03:00

kahvi loppuu juuri ennen kuin pääsemme keskustelun viimeisiin lauseisiin.
olen ollut täällä jo puoli tuntia yliaikaa.
yhtäkkiä muistan, kuinka kyselin pääkaupunkeja.
kukaan ei ollut kuullut mainitsemistani maistakaan.

ennen kahvitaukoa etsin kadonneita oranssinvihreitä housuja.
lopulta ne löytyivät.
puun juurella oli vauvan vaippoja.
en ole miettinyt tulevaisuuttani ollenkaan.
minusta se on hyvä juttu.
olen vain istunut nenä kiinni kirjassa ja luullut että löydän sieltä jotain osviittaa.
se vain tuntuu niin hyvältä.
hajota johonkin ihan toiseen maailmaan.
hetken kaikki on vain tekstiä, joka herättää mielikuvia minussa.
jokainen ajatus tiivistyy isoon alkukirjaimeen ja pisteeseen.
miltäkö nyt tuntuu?
siltä että haluaisin kiirehtiä siihen elämänvaiheeseen.
haluaisin että lukio olisi jo ohi.
haluaisin olla siellä ja siellä ja siellä missä hän on.
haluaisin olla sitä ja sitä ja sitä ja siitä.
haluaisin istua junassa tietämättä milloin tulen takaisin sieltä ja sieltä ja sieltä.
haluaisin vääntää radion kovemmalle ja lukea kaksitoista helsingin sanomien kuukausiliitettä putkeen ja että sataisi.
haluaisin pystyä ajattelemaan tunteellisia ajatuksia niin että hallitsen niitä.
haluaisin pystyä hyväksymään sisälläni olevan pahan jotta voisin lopettaa haluamisen tulla hyväksi ihmiseksi.
jokainen vastaantuleva tyttö on hätkähdyttävän tutun näköinen.
tanssin oksansa alas laskeneiden puiden valonläikissä ja tiedän että minun ei tarvitse tehdä todellisuudessa mitään.
unohdan avaimen hedelmäkoriin.
pitsipeitto on painanut jalkapohjaan kuvion.
avaan silmäni äärimmilleen ja tuijotan kirkasta pistettä.
sammutan laitteet ja palaan luulemaani afganistaniin.
se siitä.
ja siitä ja siitä ja siitä.
vaan ei siitä.

46

2011-07-04T10:04:00.000+03:00

laita meille jotakin musiikkia.
meen nyt hakee mun kolitsin.
tässä ois näitä kahta.
kumpaa otat?
paahdappa meille pari leipää.
pitää oottaa että tulee hyvä hiillos.
ei apua mun pitää mennä huomenna töihin ja kello on jo yks!
hyi että tää on tällästä taikkarimusaa.
mutta nää on sentään tehny helsinki priden tunnusbiisin.
ei tosta kaiuttimesta ees kuulu mitään.
me ollaan jo syöty yks kokonainen kurkku.
oottakaa, käyn salaattia kasvimaalta.

itikoita on juuri sen verran, että hupun päähän vetäminen riittää suojaksi.
rosmariinilla, timjamilla ja ruohosipulilla maustetut haukipalat hupenevat lautasella kunnes jäljelle jää vain kasa paistuneita, kitkeriä kasveja.
pimeä laskeutuu hitaasti.

Maria Gasolina - Kadulla, sateessa tai landella

45

2011-07-02T12:32:00.000+03:00

kuulemani mukaan jopa strömsön toimittajat itse heittävät herjaa siitä, että asiat eivät aina mene niin kuin strömsössä.
juuri kun lautasellani on jäljellä puoliksi syöty kesäkurpitsanpala ja vähän salaattia, huomaan sen.
rannassa on kutsumaton vieras.

en ole koskaan ennen nähnyt vierasta.

vaikka vieraan värit ovat päätähuimaavat, se on tullut vettä pitkin täysin äänettömästi.

olen melko varma, että vieras on tullut tarkkailemaan minua.

ehkä vahtimaan.

verbit katoavat, luikertelevat vauhdilla heinikkoon ja kivien koloihin.

mietin hetken.

pitäisikö vieraalle tarjota palanen keittiössä odottavaa mansikka-marenkitorttua?

entä jos tarjoaisin vaikka ylimääräisen palan marengin sitkistyttyä sen jälkeen kun kaikki muut ovat syöneet?

onneksi minä olen melkeinaikuinen.

siispä ajatuksilla leikkiminen jää siihen.

kävelen poluilla ja suutun kävyn pistäessä paljasta jalkapohjaa.

havahdun kirjahyllyn lampun pudottua putkiradion päälle.

olen purkanut tavarani ajat sitten laatikoihin.

aivoni askartelevat yhden tietyn kohtaamisen kanssa, enkä ymmärrä miksi ne juuri nyt haluavat tarttua siihen, sillä koko juttuhan on ihan epäolennainen, tuulesta temmattu kuten vieraanikin.

se, että ihmettelen ajatuksen epäolennaisuutta, saa minut kuvittelemaan sen vielä olennaisemmaksi, pian yhtä konkreettiseksi kuin reidessäni paistava punainen, koiran kynnen tekemä naarmu.

se tapahtui samana päivänä kun revin uuden takkini.

kaksi päivää ennen kuin halusin luoda jotakin uutta.

aamulla valot ovat päällä.

vain muutama porras, niin pääsen työntämään avaimen lukkoon.

museo ottaa minut taas rauhalliseen, kiireettömään syleilyynsä.

niin kiireetön se on, ei riipu edes puutolpassa roikkuvista juna-aikatauluista.

kuuntelen ohikiitävää veturia.

syntyy pesä, jossa on vain yksi laki:

tuntuu että muut ehtivät kokea, me emme.

mutta juuri silloin me koemmekin sen kaiken mitä halusimmekin.

Regina - Haluan sinut

44

2011-06-29T21:49:00.002+03:00

muutin tavarani saarelle

kiipesin katolle

olin jättänyt murheet

olin maalannut seinät

olin siivonnut suuni

vain laiva huusi

tietä oli rakennettu pitkään

kuopasta nostettiin tänäänkin kylmää savea

päätin hankkia lapion, peitän sillä jäljet jotka seuraavat mantereelta

hei sillalta ongitaan

hei juon kalamiesten kanssa madeiraa

hei jos silta sattuisi romahtamaan, ei, en palaisi mantereelle milloinkaan

heilutin tietäjänaisille

laskeuduin kadulle

olin korjannut ryhdin

olin täynnä ideoita joita naapuri matki

vain paju itki

joku katsoi minua pitkään

pilven raosta pääsi pikkuisen liikaa valoa

päätin hankkia ritsan, käytän sitä keväisin itsepuolustukseen

hei, sillalta ongitaan, hei juon kalamiesten kanssa madeiraa!

hei jos silta sattuisi romahtamaan, ei, en palaisi mantereelle milloinkaan!

vain paju itki, vain laiva huusi

olen melkein kuin uusi

olen kuin uusi

(Scandinavian Music Group: Melkein kuin uusi)

ikään kuin huomaamattani, ikkuna on jäänyt auki ja viimeiset jäätelöpalat vaeltaneet kylmään kaakaolasiin.

suljen kirjan viimeisen sivun.

päättelen kellonajan siitä, että aurinko ei enää paista niin korkealta.

luullessani, että kaikkien muiden paitsi minun on helppoa saada elämäänsä kauniita ja hienoja hetkiä, tulin tietämättäni tehneeksi sellaisen itse.

ihan yksin itse itselleni, ilman ulkopuolista apua.

mustaviinimarjamehu viinilasista, pilvetön taivas ja vain veneiden vuoksi aaltoileva vesi.

huokaisen ja kiskaisen otsahiukset päälaelle.

mutta se huokaus ja se kiskaisu ovat sävyltään onnellisia.

yhtä onnellisia ja täysiä kuin kesäyössä järven yli kaikuvat saksofonin sävelet.

yhtä onnellisia kuin viimeiset polkaisut polkupyörän polkimiin ennen ylämäen loppua ja huikaisevan alamäen alkua.

en tunne minkäänlaista halua kietoa käsiä polvieni ympärille tai sulkea silmiä.

olenko uusi?

vai se sama vanha?

en kumpaakaan.

olen melkein kuin uusi.

43

2011-06-20T12:38:00.000+03:00

ikkunoiden eteen on vedetty sälekaihtimet.
en ole taaskaan saanut viime yönä unta, sillä oudot ajatukset valvottavat minua ja pakottavat keittiöön juomaan appelsiinimehua.

avaan hitaasti banaanin kuorestaan.
hautaan pään käsiin.
en jaksaisi syödä.

herään ääneen, joka humisee.
kaatosateet ovat tulleet.
erotan sateen keskeltä sen yhden äänen, kun vesivirta valuu metalliränniä pitkin teille tietymättömille.
en voi nousta, koska en halua ajatella takkupesäksi tihentynyttä nutturaa niskan alla.

kello 0930 nousen vihdoin, heitän sadetakin niskaan ja hyppään Esteri-naistenpyörän selkään.
katselen maailmaa sadepisaroiden peittämien silmälasien läpi - se näyttää odottavan jotakin.
pyörän satula on märkä, ylämäissä hiki virtaa villatakkiin.
anna noiden raskaina riippuvien lehtien odottaa minulle jotakin tapahtuvaksi - anna.
puut ovat unisia, ruohonkorret kääntävät kylkeä ja hymyilevät.
kiidän alamäkeen kiiltävällä asfaltilla, ohitan nopeusrajoituskyltin ja poljen eteenpäin alamäen antamalla vauhdilla voimieni takaa.

keskellä nuhan keskeltä hiipivää viileyttä, hymyilen eiliselle muistolle.
kämppäemännän vaatteet - kävin kaksi kertaa tukilla keskellä lampea.
pysyin tasapainossa, toisella kerralla pulskahdin uimaan.
rannalta mies huutaa että tiputa tyttö ne pojat sieltä tukilta.

pulpahtaminen vedenpintaan.
ruutumekko nousee ympyärksi ympärilleni.
ihme kyllä, meikkini on melkein ennallaan.
iltapäivällä syön väsyneenä vohveleita työpaikan kahvihuoneessa ja esittelen itseni pähkinä suussa.

innostuksesta soikeana suuntasin lähimpään tiimariin ja valmistauduin huomista operaatiota varten.
tai no, operaatioita.
niitä on kaksi.

yksi.
operaatio huussin uusi elämä.
tällainen on viihtyisä huussi, jossa kaikki haluavat käydä.
kaksi.
operaatio leikkimökin uusi elämä.
tällainen on viihtyisä leikkimökki, jossa leikkivät enää vain sukulaisten lapset.

LCMDF - Something golden

42

2011-06-18T14:04:00.000+03:00

nojaan tuolin selkänojaan ja kaadan oransseilla kukilla koristettuun mukiin appelsiinimehua.
sieltä se tulee.
kaatosade.

menen ulos ja katselen kuinka kaikki kasvaa kohisten.
kukkia ja ruohoa ja heinää.
niitä on tullut niin paljon, ne peittävät vanhat polut.
kuljen niissä, ne kietoutuvat jalkojeni ympärille kun jatkan matkaani kohti rantaa.
laahustaen kuin aliarvostettu mörkö.
taivas ennakoi uutta sadetta.

omalla viehkeällä huolettomuudellaan koira kaataa kukkaruukkuja ja yrittää ymmärtää krokettimailan merkitystä.

huokaisen ja uppoan ajatuksiin
olen vieläkin vähän kipeä.
toiveita paluusta vanhalle rautatieasemalle ei ole.
avaan television, katson yhdentekevää teematietoa.
pesen vessoja ja lajittelen pyykkejä.
käperryn norsukuvioisissa haaremihousuissa sängylle lampaantaljan päälle ja tartun englanninkieliseen romaaniin.
yritän hyväksyä sen, etten voi ymmärtää jokaikistä sanaa enkä välttämättä jokaikistä lausettakaan.

huoneeni tyhjän seinän pelasti vanha opetustaulu myöhäisestä rautakaudesta.
luen piilomaan pikku aasia.
kiistelen äidin kanssa siitä, onko hän lukenut sitä minulle vai olenko lukenut sitä itse.

"Pikkuaasi ja Korppu-koira ja pikimusta kissa pinkoivat minkä käpälistä pääsivät kaupunginportilta Hulinakaupungin kapeille kaduille. "Seis seis", huusi kettuvartija heille, mutta toverukset vain paransivat vauhtia ja katosivat kettuvartijan näkyvistä katujen vilinään. He juoksivat hännät suorina eteenpäin ja tulivat läähättäen ison rakennuksen eteen jossa luki: HOTELLI HUVITUS HUIPUTUS, TULKAA SISÄÄN VAAN. - Kaikki kolme pujahtivat kiireesti sisään. Suuressa hallissa humisi aikamoinen hälinä. Musiikki soi ja karusellit pyörivät ja keinut keinuivat ja leikkiautot surisivat. Kaikkialla oli vieri vieressä jäätelökioskeja ja punahäntäisiä kettuja seisoskeli laiskasti silmät viirussa hallin seinämillä. "Olkaa hyvin varuillanne, älkää syökö yhtään mitään", varoitti musta kissa ystäviään vieläkin hengästyneenä. "Koko hotelli on pelkkää huiputusta ja mehuansaa." "No, miksi sitten tulimme tänne?" tiuskaisi pikkuaasi vihaisesti tungoksessa, kun musta kissa hinasi heitä eteenpäin. "Tulimme siksi, että sinä tarvitset apua ja täällä jossakin on kaksi ystävääni hissikissaa jotka voivat auttaa. Heillä on salahissi jossakin ping-pong-pöydän alla. Meidän on löydettävä pian ping-pong-pöytä. Etsikää, pitäkää silmänne ja korvanne auki."

stressaannun kirjojen pian umpeen menevästä laina-ajasta.
no, voinhan taas tehdä tihkusateisen pyöräretken kirjastoon liskokuvioisessa villapaidassa uusimaan lainat.
ja kirjaston alamäen voin laskea juuri niin kovaa kuin itse haluan.
se on jyrkkä mäki.

nyt siirryn pitkästä aikaa musiikin ja transkriptioinnin pariin.

Röyksopp - You don't have a clue

(tällaisen kivan pienen yllätyslevyn löysin roomalaisesta levykaupasta.
tulee mieleen pieni huone ja viisi ihmistä istumassa lattialla pimeyden laskeutuessa sisäpihan asvaltoiduille alueille, joilla tuhannet jalat ovat ennen meitä kulkeneet. )

41

2011-06-17T19:43:00.000+03:00

kalliolla paistoi aurinko.
muistan nopeasti ohi kiitävät minuutit, grillijonon.
en pysty sanomaan asioita harkiten, ikään kuin oksennan lauseita suusta.
laukut on pakattu.
nousen barrikadeille, sieppaan ystävän kyytiin.
musiikki soi, kahvia kuluu kuin huomaamatta.

tiskaan.
kiipeän toppilanmäelle puhaltamaan saippuakuplia ja mietin onko saippuakuplilla luonnonvalinta käytössä.
tuskin, koska ne eivät ole eläviä.
mäelle kiivennyt pikkutyttö huutaa kuplista isälleen.
isi kato kuplia.
nousen ja lähden kävelemään graffitisilmiin tuijotellen.

maanantaiaamuna nousen ilmaan.
laskeudun roomaan.

yöllä olen kiinnostunut arkkitehtuurista.

hotellihuone on paras kun se ei ole niin hieno.

suihku ja fööni ovat hassuja.

se on parasta.

lentokenttä on hullu paikka.

tosca-oopperan tapahtumapaikkoja riitti.

paljon vanhoja taloja.

mietin miten ne on onnistuttu säilyttämään.

syön palapizzaa ja yritän olla ajattelematta jalkoihin puhjenneita rakkoja.

koko kaupunki on täynnä kaikkea mitä ihmisen pitäisi nähdä.

kirkkojen ja muiden rakennusten katot ovat ihmeellisiä.

kerjäläisiä on paljon, ihmisiä vilisee kaupungissa kuin mehiläisiä mehiläispesässä.

ruoka ja jäätelö ovat täydellisyyttä.

puluja on paljon.

lämpötilat ovat korkealla.

emme suostu tekemään ostoksia kaupoissa, jotka näyttävät turhan asiallisilta.

näimme kaikille jumalille omistetun temppelin.

paljon suihkulähteitä.

kirpputorin olivat poliisit sulkeneet.

päässäni kehittyi villejä mielikuvia miksi.

hiekka oli mustaa, vedessä oli virran varrella kuolleita kaloja.

aurinko oli pilvien takana.

vedenpinnan nousu ja ilmastonmuutos ja maailmanloppu aiheuttivat lopulta kalojen kuoleman.

italialaisessa maalaiskylässä talot ovat pieniä ja kiinni toisissaan.

hautausmaalle ovat pulut tehneet pesiä.

en voi keskittyä, sillä kauniiden yksityiskohtien määrä hajottaa järkevän ajattelun.

ostin myös viagrajäätelöä.

se oli hassua.

monet miehet olivat myös hassuja.

päästelivät lintuääniä ja nappailivat kiinni nilkasta.

joinakin päivinä väsytti tavallista enemmän.

käytettiin ruokakauppaa paljon.

sama kyllästynyt myyjätäti katseli kun ostimme aina samaa conad-colaa.

kävin suihkussa kolme kertaa päivässä.

puistossa oli tumma nainen humalassa.

melkein näin lady gagan ja pride-kulkueen mutta en nähnytkään.

roomalaiset ovat olleet kovia rakentamaan.

colosseum oli valtava.

patsaista tosin oli jäljellä vain palasia.

kermakakku pilasi näkymät maailmanlopun capitoliumin kukkulalta.

kirjoitin postikortin ja ostin kissakalenterin.

siksi roomalaiset vihaavat kermakakkua.

illalla syötiin pitsaa.

se maistui hyvältä.

tulin kotiin.

purin matkalaukun.

pyöräilin töihin.

olin ylpeä museotyöntekijä jolla oli oranssi sadetakki ja eväänä maustamatonta jogurttia.

istuin pitkään ystävien kanssa pöydässä.

söin ensimmäistä kertaa koko lautasen tyhjäksi puikoilla.

kävin kirjastossa ja lainasin liikaa kirjoja.

tulin kipeäksi.

katsoin neljätuntisen eeppisen elokuvan.

väsyin.

mitä voit tehdä nyt heti muuttaaksesi asioita?

rakastan kesääni.

se on juuri se tietyllä tavalla maaginen pyörän puolityhjistä renkaista kuuluva pihinä, tien varrella kasvavat kukat ja konservointitilan rauhaisa ilmapiiri sekä pöydällä lojuva hirvenpää.

sekä kaunis kaupunki nimeltä rooma, josta en huonon olon vuoksi jaksanutkaan kirjoittaa mitään ihmeellistä.

Cut Copy - So haunted

40

2011-05-30T23:43:00.000+03:00

ulkona pimenee.
kello on liian paljon.
patjalle ovat kasautuneet paluumuuttolinnun matkakassit ja seuraavaa suurta matkaa varten pakatut nyssäkät.
aurinko laskee ja ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen tunnen halua itkeä.
ihan kuin sille olisi nyt oikea hetki.

terhi kokkonen laulaa, olen melkein kuin uusi.
syön viimeisen valkohomejuustopalasen.
kun olen kiva ja ystävä muille, voivat muutkin olla ystäviä ja kivoja minulle.

sunnuntai-iltana kyytiläinen antaa viisi euroa minulle vaikken haluaisi.
hän polttaa tupakan ja hymyilee.
odotan niin kauan että energia loppuu, kipuan ylös ja päätän että tänään on en välitä itsestäni -päivä.
niitä on viimeisen työrutistuksen aikana ihan liian usein.

latureita, pusseja jotka pelastavat taskuvarkailta, rahaa, vastuuta ja puhtaita alushousuja.
käärin käsivarret polvien ympärille, en osallistu keskusteluun.

silta on pystyssä.
koko iltana en ole syönyt kuin juustoa.

aamuherätys on viideltä.
suomeksi: en nuku tänä yönä.

Scandinavian Music Group - Hautojen yli

39

2011-05-29T21:26:00.000+03:00

viikonloppuna pääsin vieraille kallioille.

ja moniin muihinkin paikkoihin.

tuntui kuin olisi ulkomailla.

ja enemmän kuin koskaan elossa.

pimeinä öinä voimalaitoksen valot loistavat.

istumme kallioilla.

meidän pihalla on varis joka sanoo jotain ihan väärää.

kerrostalon etuovella on suuteleva pari, kun nousemme autosta.

näen haagan ja vantaan.

en edes muista kuinka monen exän pihassa kävimme kääntymässä.

bändi soittaa.

viime hetkellä poninhäntäinen mies tunkee kameran linssin eteen.

laulaja heittelee kitaraansa yhtä sekavasti kuin vantaan eriväriset rivitalot.

kiipeämme valtavalle mäellä ja mietimme, missä kulkee helsingin ja espoon raja.

lenkkeilijöitä ja auringonlaskua on paljon.

otan esitteen nimeltä homo-, lesbo- ja binuoren vanhemmille.

kysyn kommunisteilta mitä he ajavat.

kato netistä.

kirpputorilla myydään sadan euron farkkuja viidelläkymmenellä sentillä.

raitiovaunusta astuvalla miehellä on ruusu.

mietin kuinka onnelliseksi joku kohta tulee.

valtava hiekkaranta.

pimeää ja kylmää vettä.

kirjoitan lisää viikonlopusta sitten kun aikaa on lisää.

lauseessa oli kaksi kertaa sana lisää.

Felix Zenger feat. Asa & Kari Tapio - Pitkät päivät täällä

38

2011-05-25T10:31:00.000+03:00

tänään tein sen ihan tietoisena siitä että tein sen.
nimittäin jätin hiukset auki.
valitsin myös tahallani ne kaikkein reikäisimmät, vappuaatolta ylijääneet sukkahousut.
jätin meikkivoiteen pois.
kumma juttu, että näin yksinkertaisilla asioilla on vaikutusta siihen, että voin olla ylpeästi tänään välittämättä siitä vaikka näytänkin siltä että kuulun katuojaan.
ehkä.

viime yönä avasin kaapin perukoilta löytämäni kiinalaisella silkillä päällystetyn kirjan.
en ollut kirjoittanut siihen enää moneen vuoteen.
ja kuin yhtäkkisen hämmennyksen lamauttamana, aloin raapustaa kynällä teräviä, välillä sivuun reunaa kohti leviäviä kirjaimia.

kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
tai no, tuo on kärjistettyä.
ehkä kaikki olikin samalla tavalla kuin ennen.

(onko rakastuessa enemmän merkitystä sillä, että ajattelee toista ja toisen tunteita ja haluaa toisen parasta, ihan sama mitä se onkin vai ajattelee haluavansa toisen itselleen ja sitä kautta ajattelee itsensä parasta?
vai onko millään rakastuessa konkreettista merkitystä paitsi teoilla?)

pimeys laskeutui hitaasti.
hartiaan särkee, kovaa.

sisälläni on jokin aukko, joka on sulkeutunut.
aukon sisällä olleet ajatukset on nyt saatu päätökseen.
tavoitin juuri sen hetken, mitä buzz aldrin halusi.
ja mitä hän uskalsi.

silti yritän olla olematta liian ylpeä.
voihan olla mahdollista ja onkin, että monet asiat tulevat vielä horjuttamaan minua.
siinä ei olisi mitään uutta.

nyt taidan lähteä.
tekemään niitä asioita, joissa on jotakin järkeä ja jotka ovat oikeasti minulle tärkeitä.
heihei ja hyvästi.
näemme vielä.
jos ei muualla, niin ainakin unissani.

ja kirjoituksissani.
niistä asioista joita minulle tapahtuu.
ei ole merkitystä sillä, ymmärtääkö niitä kukaan.
ei minulle.

Black Eyed Peas - Just can't get enough

37

2011-05-24T21:09:00.000+03:00

"tiedätkö mitä?
pidän sinusta.
pidän sinusta ihan tavattomasti.
uskotko?"
"uskon.
etkä ole ainut.
aika monet muutkin pitävät minusta.
ja aika paljon."
"olet oikeassa.
pienin askelin eteneminen tuotti tulosta.
sanoinhan niin."
"tuota et kyllä sanonut.
se oli joku muu.
ehkä äitisi."
"hupsis, sehän olikin hän."
"nyt kun olen ottanut tarpeeksi monta askelta, voidaanko ottaa yksi iso harppaus."
"taidan tietää mitä ajattelet... niin kuin aina."
"niin kuin aina.
ajattelen elenan ja rosan matkaa tove janssonin novellissa."
"suurta matkaa?"
"suurta matkaa."
"kuulostaa siltä, että olet taas tänään tulossa meille."
"se olisi ollutkin seuraava sanomani lause.
onhan sinulla karttakirja?"
"on.
tarvitsin sitä maantiedon tutkielmaa varten."
"odota, käyn listan läpi.
karttakirja, karkkia, taskulamppu, lämmin huppari... kaikki löytyy."
"meidän täytyy nukkua lattialla.
muuten en suostu."
"ehdottomasti.
ja tahdon matkalle tarpeeksi postikortinkirjoitusaikaa.
se on tärkeää.
että voi kertoa muille millainen matka on vaikka suoraan matkalta.
se myös osoittaa välittämistä.
postikortin saajalle tulee siitä hyvä mieli."
"olen samaa mieltä.
mutta milloin me sitten lähdemme?"
"ajattelin, että sitten kun kesätyöt loppuvat.
silloin meillä on rahaa ja aikaa."
"mitä äitisi sanoo?"
"hän antaa minun varmasti lähteä sinun kanssasi.
ja voimmehan ottaa jonkun toisenkin mukaan.
tiedän itse asiassa, kenet."
"kerro heti.
en halua ketään idioottia joka hidastaa, haluaa käydä vain tietyissä kaupoissa ja lähtee suuttuessaan kävelemään pois ja katoaa."
"ei hän ole sellainen.
kerron heti kun päästään teille."
"selvä homma.
oletko pyörällä?"
"olen.
pääset tarakalle, jos et kilju matkan aikana."
"en minä voi luvata sitä.
sinun ajamisestasi ei koskaan tiedä."
"sitten et pääse tarakalle.
tämä on diili."
"pakko sanoa vielä kerran: olen ylpeä sinusta.
ylpeämpi kuin tiedätkään."
"niin minäkin sinusta.
yhdessä me aina onnistumme.
joka kerta."
"no niin, ota laukkusi.
nyt mennään.
jos näet auton, älä huuda.
se on vain auto, näetkös?
ne eivät ole aina vaarallisia, jos niitä kohtaan käyttäytyy oikein."

Black Eyed Peas - XOXOXO

36

2011-05-24T20:54:00.000+03:00

roskalaatikon päällä on sininen kenkä.
olen varma että joku on siellä nukkumassa.
laivassa soi iskelmä ja ohi kävellessäni yritän saada kappaleesta kiinni.
naurattaa.
helpottaa.
sanon ystävälleni ikään kuin ohimennen, että haluan nähdä hänet vielä monen monta kertaa.

tulen kotiin eikä missään ole ketään.
avaan television ja kuin sattumalta avaan tallenteet -valikon ja buzz aldrin - taviksena olemisen taito -sarjan viimeisen osan.
katson, kuinka mattias saa vähitellen kaiken liikkumaan kohti järjestystä.

istun nojatuolissa.
mieleeni ei tulekaan sellaista ajatusta, että haluaisin vaihtaa ohjelmaa.

onnentunne sisälläni kasvaa.
päätän kuitenkin varastoida osan siitä kirjoituspöydän laatikossa olevaan muovipussiin.
riittää sitten huonoihinkin päiviin ja muihin hankaliin tilanteisiin.
olen varma, että se lisääntyy itsekseen, mutta onneksi muovipussi antaa tilaa.

"minulle kävi paremmin kuin aldrinille.
hän menetti otteensa.
aldrin unohtui gramma grammalta.
buzz aldrin katosi myllerrykseen.
hän oli surullinen.
niin kauhean surullinen tietämättä miksi.
hän söi pillereitä kyetäkseen nukkumaan ja nousemaan ylös.
aldrin joi kaiken minkä sai käsiinsä.
kaiken nestemäisen.
ja vaimo käveli ulos ovesta, eikä palannut enää.

olen aina tavoitellut sitä hetkeä, mutta en saa sitä kiinni, vaikka tiedän sen olleen.
sitä sekuntia, kun aldrin tajusi, että väliäkö sillä, vaikkei hän pystykään lentämään kauemmas kuin on jo lentänyt.
yritin tavoittaa sen hetken, jolloin buzz aldrin uskalsi viimein viedä ajatuksensa päätökseen.

vaatii valtavasti tahdonlujuutta, onnea ja taitoa, jotta voi olla ensimmäinen.
mutta vaatii jättimäisen sydämen olla numero kaksi."

-minisarjasta Buzz Aldrin - taviksena olemisen taito

David Bowie - Space oddity

ps. äkillisen innostuksen vuoksi linkittämäni kappaleen kuuntelukertojen raja spotifyssa taisi mennä rikki.
no, ostan levyn.

35

2011-05-21T20:10:00.000+03:00

joka paikassa on purkamattomia erivärisiä kangaskasseja joissa on mustan ja punaisen sävyjä.
janottaa hurjasti.
olen viettänyt päivän juoksemalla paikasta toiseen, laulamalla ja olemalla asiallinen.

ai niin ja syömällä liikaa kettukuvioisilla papereilla päällystettyjä karkkeja.

syventyminen tohtori zivagon elämään perheineen jurjatinissa.
ja niin edelleen.

Rihanna - Unfaithful

(ps. petyin tähän levyyn.
no jaa, ei tuo mikään yllätys nyt ollutkaan.)

34

2011-05-20T23:25:00.000+03:00

"hiukseni kastelevat tyynyliinan.
ne ovat ihan märät."
"niin minullakin.
ja väsyttää ihan valtavasti.
mutta päästiin sentään vielä takaisin."
"kuule... mietin vieläkin sitä tyttöä, joka rikkoi punaviinipullon tiskialtaaseen."
"emme me nähneet häntä.
hän oli mennyt jo kotiin nukkumaan ja voi varmasti hyvin."
"ei ole kyse siitä.
vaan siitä, että... että muillakin on vaikeaa.
että muillakin on ylitsepääsemättömiä esteitä.
ei suurempia tai pienempiä kuin minulla.
samankokoisia.
ei toisten esteitä voi arvostella tai sanoa, että minuun verrattuna se on jotenkin pientä."
"totta.
mutta sehän on aivan luonnollinen asia.
harvan ihmisen elämä on loppujen lopuksi niin helppoa koko ajan.
se vain näyttää siltä.
ihminen, joka sinusta näyttää saavuttavan kaiken, mitä haluaa, voi todellisuudessa kokea itsensä aivan eri tavalla."
"tiedän sen.
tajusin sen, kun kuulin että jotkut ajattelevat minun olevan hyvä kaikessa mitä teen.
silti minulla on vielä paljon opittavaa.
niin paljon, että joskus tunnen hukkuvani siihen."
"onneksi sinulla on myös paljon aikaa, niin voit jakaa opittavan asian järjestelmällisesti, eikä kaikkea tarvitse omaksua kerralla."
"seuraavalla kerralla, kun ajattelen että kaikki muut ovat parempia ja selviävät elämisen haasteista paremmin kuin minä, niin muistan tämän keskustelun."
"hyvä diili.
silloin kannattaa yleensä myös syödä appelsiini tai banaani."
"totta.
olen huomannut, että niillä on sellainen vaikutus.
tulee parempi olo ja kaikki sujuu jälleen."
"tärkeintä on silti se, mitä pään sisällä tapahtuu, eikö niin?"
"mmmh."

Mew - Hawaii

33

2011-05-20T23:06:00.000+03:00

kuuntelin noin tunnin ajan poplaulututkintoja ja nautin suunnattomasti toisten laulun kuuntelemisesta.
selasin velhojen historiaa käsittelevän kirjan läpi lampaantaljan päällä norjalaista suklaata syöden ja totesin, että olen ollut lapsena hullu kun olen uskonut moista soopaa keijukaisten taikapiireistä.

solisluut törröttävät ja väsymys ja mietinnät siitä ettei maailmanloppua tullut kai tänäänkään täyttävät aivot.

"mä tykkään vain mennä nukkumaan, auta tätä joustinpatjaa hukkumaan."

huomenna suuntaan takaisin kaupunkiin ja mietin miten huomisiltani kuluttaisin.

ehkä menen sillalle istumaan ja hymyilemään auringonlaskuun.

leikkimään ajatusleikkejä maisemalla.

tai sitten etsin nurmikkoa ja kävelen sen päällä paljain aloin toivoen, ettei kukaan huomaa rumia varpaankynsiäni.

katson puiden latvoja taivaan kannessa tai kirjoittaisin, jos tulisi mieleen jotakin kirjoitettavaa.

...tai tekisin pakollisia tehtäviä töitä pois alta.

Rihanna - The last song

32

2011-05-19T21:53:00.000+03:00

"minulla oli sittenkin vielä yhdet puhtaat lakanat.
saat ne."
"voi kiitos!"
"kuule, tuosta kollaasista tuli ihan hieno, vaikka itse sanonkin.
paitsi, että minä en sitä tehnyt."
"minustakin se on hieno."
"vaadin sinua laittamaan sen seinälle.
sitten katsot sitä, etkä ikinä unohda mitä se tarkoittaa."
"kuulostaa kamalan kliseiseltä.
kliseiseltä, mutta myös todella, todella hyvältä."
"no niin, tiesinhän."
"haluan mennä nyt suihkuun.
olen vähän väsynyt."
"vain vähän?"
"no, vain vähän."
"sitten et mene suihkuun."
"ja miksi en?"
"koska nyt laitat takin päälle.
lähdetään ulos."
"en halua edes tietää mitä kello on."
"ei sillä ole väliä.
lähdetään ulos.
sateeseen.
minulla on sateenvarjo.
sitä paitsi, sää vaihtuu kuitenkin nopeasti."
"selvä.
mihin me menemme?"
"otamme veneen ja soudamme apinasaareen."
"apinasaareen?
mutta kävin siellä jo.
ja tutkimusretkeni sinne onnistui.
salaisuus löytyi."
"niin, mutta et tehnyt yhtään mutkaa.
et mennyt kertaakaan harhaan.
se ei ole sama.
pitää eksyä, että voi löytää takaisin."
"en ymmärrä."
"kyllä ymmärrät.
nyt me menemme apinasaareen ja eksymme sinne.
sitten löydämme takaisin.
ja sitten katsotaan sitä sinun löytämääsi salaisuutta uudestaan.
eikö kuulosta hyvältä?"
"kuulostaa.
mutta mistä saamme veneen?"
"satamassa niitä on pilvin pimein.
on soutuveneitä, vesibusseja, risteilylaivoja, höyrylaivoja, moottoriveneitä.
sovitaan, että sinä saat valita veneen."
"en halua nopeaa venettä.
purjevene voisi olla hauska.
mutta en osaa purjehtia."
"en minäkään.
mutta olen lukenut että se on helppoa."
"jaa.
minusta mitään ei voi oppia kirjasta."
"voipas.
esimerkiksi sen, että on tyhmä jos ei uskalla heittäytyä.
ja sen, että siilit ovat talvihorroksessa."
"otanko kameran mukaan?"
"älä.
se ei ole sen arvoista.
sitä paitsi joku saa kuitenkin tietää jos dokumentteja matkasta säilyy."
"no, mennään sitten.
kunhan ei olla kauan."
"ei.
arvioisin, että viisitoista minuuttia riittää oikein hyvin.
laita pipo päähän.
ei siellä mikään kesä ole, vaikka kaikki niin luulevatkin."

Múm - Sing along

31

2011-05-19T21:39:00.000+03:00

ylisuuri harmaa huppari haisee kirpputorilta.
en moikkaa bussissa yläasteella rinnakkaisluokalla ollutta pissaliisaa.
siitä tulee vähän huono omatunto.

paistan mikrossa hillomunkkeja ja matkaan itserakkaiden amerikkalaistyttöjen mukana mallimaailman huipulle.
harjoittelen puhumista peilin edessä.
kuuntelen kuusumun profeettaa ja siivoan keittiön ja lattiat huolellisesti.
mietin, kuinka mika rätön aivot toimivat.

soitan saksofonilla fraseerausharjoituksia.
ne ovat vaikeita, sillä niin sanottuja luukkuja ei saisi jäädä.
kadun ylittävä nainen huomaakin ylittäneensä väärin ja kääntyy liikennevaloista takaisin.
ruokapöydän ääressä mietitään, kannattaisiko katsoa sikaako vai chicago.
kaksi haitaristia soittaa vanhoja poikia viiksekkäitä ja yleisössä entinen matematiikan opettajani pyyhkii silmiään.
haemme postista paketin, eikä isäni hyväksy sitä, että myyjä ottaa hinnasta 15 senttiä ylimääräistä.

tein listan asioista, mitä aion tehdä ennen kuin kuolen tai ennen kuin maailmanloppu tulee.
siinä oli ainakin että panisin ja tekisin kaikki asiat, jotka mainitaan scandinavian music groupin kappaleessa valmis.
ja monia muitakin asioita, jotka eivät ole olennaisia.
kuten se, että maalaisin yhden kokonaisen seinän täyteen jotain, ihan mitä lystään.
ja se, että järjestäisin meidän pihalla rockfestarit.

mietin huoneeni oven edessä seisovaa rytöläjää ja sitä, kuinka vaikea noista esineistä on loppujen lopuksi päästä eroon.
en millään keksi, mihin sijoittaisin loitsuja ja taikoja sisältävät kirjat sekä tyhjät piirustuslehtiöt, joita en käytä.

miten olisi pihakirpputori ulos sateeseen?
joukossa on myös astioita.
ne ainakin puhdistuisivat.
muumimamma-tyyliin, tiskitkin voisi samantien levittää pihalle.

lisään sen listaan.
haluan tehdä sen joskus.

huomenna pitää muistaa ottaa mustaa lankaa mukaan.
viime merkinnässä mainitsemani vilijonkkakengät.
toisesta lähti kaksi nappia irti.
yliluonnollisten napinompelukykyjen aika on pitkästä aikaa koittanut.

tulevaisuus näyttää valoisalta.
ei minulla muuta.

Arctic Monkeys - If you were there, beware

30

2011-05-18T20:00:00.000+03:00

työnnän hieman liian pienet (kyllä ne käytössä venyvät) mustat korkokengät jalkaan, vedän sinisen anorakin pään yli ja lähden kävelemään auringon ja sateen sekoittamalle rannalle.
tuuli tunkeutuu hiuksiin ja muistan eilisillan valssin ja saman hetken kun istuin kävelysillan penkillä.
hymyilen typerästi, mutta en voi sille mitään.

ryöstän ruokalasta banaanin, että voin syödä sen siltä varalta, että alkaa tuntumaan pahalta.
se osoittautuu toimivaksi ratkaisuksi.
ideoin yhden lontoonmatkan ystävälleni viidessätoista minuutissa.
löydän divarista risto ylihärsilän kokoelmalevyn ja tuumin, että helsinki ei ole mikään suuren budjetin kaupunki kahden viikon päästä.

legginssini ovat muuttuneet likaisiksi.
tiskaan, järjestän vaatteet kaappiin pinoihin ja imuroin.
imuri menee huonosti pienempiin nurkkiin.

maanantaina kello yhdeksän illalla päätän tehdä tiikerikakun.
menen kauppaan.
ostan korppujauhoja.
leivon kakun ja kuuntelen sigiä.

kun menen nukkumaan, olen väsynyt mutta onnellinen.
melko kliseisesti sanottu.
vesisadetta, vaihtelevaa pilvisyyttä, uusia musiikkikirjaston levyjä, lämmin huppari ja suklaasoijamaito.

ps. olen rakastunut korpi ensembleen ja siihen rentoutusleikkiin, jossa muut hierovat käsiä ja jalkoja.

Regina - En tiennyt että osaan tanssia

29

2011-05-15T22:42:00.000+03:00

"nyt askarrellaan.
ota kynä käteen ja katso tuota paperia."
"olet seonnut lopullisesti.
mihin me oikein tarvitsemme kynää ja paperia?"
"kerron myöhemmin.
pidätkö askartelusta?"
"askartelin ennen paljon syntymäpäivälahjoja ystävilleni.
keräilen mainoksia, postikortteja ja kauniita esineitä sekä lehtiä askartelua varten."
"hyvä.
sitten tämä onkin helppo homma.
no niin.
anna mennä.
tee kollaasi itsestäsi."
"itsestäni?
missä mielessä?"
"sellaisessa mielessä kuin sinä olet.
no, mikset aloita?"
"sinä et nyt käsitä.
minä en tiedä mitä tähän laitan.
en tiedä kuka olen."
"tuo nyt on ihan täyttä paskaa.
katso tätä lehteä.
eikö siellä ole yhtään kuvaa mikä liittyisi sinuun?"
"ei ole!
usko nyt!
tästä ei tule mitään, en osaa tehdä mitään kollaasia itsestäni koska en ole mitään!
tajuatko, en ole vielä muuttunut sellaiseksi kuin minun pitäisi!
sinä et ymmärrä yhtään mitään!
niin kuin ei kukaan mukaan."
"jaaha, vai niin.
tiedätkö, joskus toivoisin että lakkaisit ajattelemasta edes vähäksi aikaa!
haluaisin kaataa päällesi lämmintä vettä niin paljon että sulat tuosta ihmeellisestä kuorestasi!
tuollainen en ole mitään, menkää pois -paska ei toimi.
jos haluat selvitä, se vaatii myös omaa, oikeaa halua, ei vain jotain piileskelyä ja luottamista ajan kulumiseen.
käytöksesi on vain niin idioottimaista, ettei se ansaitse mitään sylissä pitämistä ja säälimistä!"

"tässä on suuren kaupungin hiljainen, kerrostalojen ja lentävien lehtien täyttämä katu.
minä pidän kaupungeista.
onko sinulla liimapuikkoa?"
"tuossa."
"hei kuule.
minun on opittava hillitsemään tunteitani ja unohdetuksi tulemista käsitteleviä ajatuksiani.
joskus ne vain ilmestyvät.
silloin kun jokin asia ei onnistu."
"jos et selviä itsesi kanssa, et selviä muidenkaan kanssa."
"se on totta.
tunnen vain itseni... jotenkin... niin.... en tiedä mikä se sana on."
"anteeksi.
tiedän ettei tämä ole helppoa.
onneksi meidät molemmat on tehty kestämään asioita.
haluatko että autan sinua kuvan leikkaamisessa?"
"leikkaa tuo kuva mäyräkoirasta.
haluaisin isompana mäyräkoiran.
puhuisin sille vain ruotsia.
sitä pitäisi käskeä ruotsiksi."
"ei huono ajatus."

MGMT - Congratulations

28

2011-05-15T21:55:00.000+03:00

voitin pelkoni ja avasin television jääkiekon mm-kisafinaalin aikana.
keskittymiskyky ei kuitenkaan riitä.
paistettuani pellillisen tulisia lohkoperunoita, pellillisen pitsaa ja katettuani kirjastoon nojatuolien keskelle herkkupöydän, ryhdyin miettimään että onko tämä nyt niin siistiä.

henkäisen cayennepippuria nenään ja pohdin parisuhteen logiikkaa vaaleansiniselle paperille.
kirjaudun facebookiin lukemaan tilapäivityksiä hauskoista viikonlopuista ja illanvietoista hyvien ystävien kanssa.
tänään en anna niiden masentaa itseäni.
siinä ei ole järkeä.

leivoin myös mansikkarahkapiirakan joka muistutti keittoa mutta oli ihan hyvää.
ai niin, tämä olikin se huono resepti.
kuuntelen radiosta olli hermanin lempimusiikkia ja jääkiekkokeskustelua.
kyllästyttää yhtä paljon kuin eduskuntavaalien alla.

keksin uuden kampaustyylin, jonka toimiminen käytännön tilanteissa kaatuu hiusteni paksuuteen.

Lady Gaga - Judas

27

2011-05-15T11:49:00.000+03:00

olen jotenkin tietämättäni ja ennalta tiedostamattani alkanut nauttia ruokien laittamisesta pöydältä jääkaappiin, tiskikoneen laittamisesta päälle, sen täyttämisestä ja tyhjentämisestä, ja tiskaamisesta.
sen lomassa lueskelen boris pasternakin nobel-romaania tohtori zivago.
ja joo, onhan se uskomatonta settiä.

pitkänjäteisyyttä, elämänkokemusta ja tietoa.
sitä kaikkea boris pasternak on varmasti tarvinnut enemmän kuin paljon.
jokainen lause on kirjoitettu ajatuksen kanssa, ja se vie tarinaa eteenpäin.
silti minua suututtaa, koska kirjassa tuntuu olevan jokin taso jonka ymmärtäisin vasta jos lukisin kirjan muutaman vuoden päästä.

katselin euroviisufinaalia.
toiselta suunnalta ilmestyi juustoviipaleita, toiselta omenaviipaleita.
suomen esitys tuli ihmisten lähelle, ranskan esitys nousi korkeuksiin.
postikortit saivat hymyilemään useammin kuin kerran. '
varsinkin ne, joissa oli pieniä lapsia.
espanjan jalkapallomaajoukkueen paitaan sonnustautunut maalintekijäpoika oli niin sympaattinen, niin sympaattinen.

omat suosikkini euroviisuissa (moldova, tanska, iso-britannia jos jotakuta kiinnostaa) menestyivät ihan hyvin siihen nähden, että olin todennäköisesti monen eurooppalaisen kanssa eri mieltä.
euroviisujen katsominen on minulle hankalaa, sillä suosikin ajatteleminen omalta kannalta johtaa yleensä siihen, että alan miettiä asioita koko Euroopan kannalta, eli siis sitä, mistä ihmiset mahtavat pitää eniten sen sijaan mistä minä pitäisin eniten.
toisaalta, en tiedä onko se paha asia.

avasin tummanruskean mahonkikaapin oven ja päätin hävittää kaikki turhat ja typerät koriste-esineet.
venäläiset nuket, posliiniastia-arsenaali, ruma solmio, käyttämättömät korvakorut, kasa käsityölehtiä, jätesäkillinen ihan vain roskaa, puhelimen käyttöohjeet miljoona vuotta sitten, kirjoja joihin minulla ei ole minkäänlaista suhdetta paitsi se, että joku on työntänyt ne vain hyllyyni salaa ollessani poissa.
kirjeenvaihtoa.
koirien kanssa, kavereiden kanssa, kummien kanssa, mummojen kanssa.
itse kirjoitettuja tarinoita ilman isoja alkukirjaimia ja pisteitä.
itse toimitettuja lehtiä kamelin pylly -aiheisine sarjakuvineen.
cd-levyjä.

sanoin äidille, että ei, älä tuo kapioastioitani tänne.

nyt lattia on täynnä tavaraa ja etsin loppusijoituspaikkaa.
olisiko se aitan pimeä nurkka missä minun ei koskaan enää tarvitsisi törmätä mukataiteellisiin piirustuksiini sohvalla makaavista naisista?
kriisin aiheuttaa lisäksi jätesäkki, joka on puoliksi täynnä hiuksia, paperia et cetera.
mutta nyt tunnen itseni sata kertaa vapautuneemmaksi istuessani sängylläni ja laittaessani soimaan hyvän levyn.
(viikonlopun aikana se on ollut usein eleanoora rosenholmin uusin.

syystä että:
hyväile minua pimeä tähti vaatii runsaasti kuuntelua, koska se ei aukea heti.
minulle eleanooran tarina on vieläkin epäselvä.
teatteriesitys kaasumeren hämärän ja pimeän tähden valossa on katsottava monta kertaa.
ennalta-arvattavaa?)

The Strokes - Between love and hate

26

2011-05-15T11:20:00.000+03:00

"minua ärsyttää."
"mikä?"
"se, että spontaaniuteni pilkahtelee aina välillä puheessani.
se saa minut miettimään, että jos olenkin oikeasti spontaani."
"mitä sitten jos oletkin?"
"se tuntuu typerältä.
haluaisin olla sellainen ihminen, joka puhuu vähän mutta asiaa."
"tiedätkö, minusta sellaiset tyypit ovat useimmiten enemmän tylsiä kuin ihailtavia."
"kuinka voit sanoa noin?
silloin kun, spontaanius tulee esiin, useimmiten vain ärsytän kaikkia."
"tuo ei ole totta.
ja todennäköisesti ihmiset pitävät sinusta enemmän spontaanina kuin tuppisuuna."
"mistä sinä sen tiedät?"
"koska ihmiset pitävät sinusta eniten... no, sinuna.
ei missään muussa ole mitään järkeä.
se olisi väärin, jos asia ei olisi niin."
"olet ehkä oikeassa.
se vaatii vain aikaa.
tarvitsen aikaa siihen, että opin."
"opit mitä?"
"sen, että jokaista sanomaansa lausetta ei tarvitse pyytää anteeksi.
sen, että minulla on oikeus ajatella mitä haluan ja sanoa mitä haluan.
järjellä ajateltuna tietysti.
en saa kontrolloida itseäni."
"tuo on totta."
"viime tiistaina minulle tuli hirveän paha olo niistä kolmesta suklaapatukasta, jotka hätäpäissäni nälkääni söin."
"entä sitten?"
"mietin syömistäni koko ajan.
se on vähän huolestuttavaa, mutta olen varma, että selviän siitä ja että se on loppupeleissä ihan tervettä."
"vaikutat ainakin siltä, että pystyt nyt huolehtimaan itsestäsi paremmin.
palapeli alkaa olla kasassa."
"siitä puuttuu vielä pari palaa.
valitettavasti."
"no lähdetään sitten heti etsimään niitä."
"mistä muka?"
"en tiedä.
hauskaa onkin, ettei kukaan tiedä."
"tuota... en ymmärrä."
"ei sillä ole väliä.
levy loppui, laita uusi.
vaikka teitur.
tai ei, sittenkin architecture in helsinki.
siinä on enemmän hassuja ääniä.
ai niin.
onko sinulla vielä teetä?"

Architecture in Helsinki - Maybe you can owe me

25

2011-05-11T19:58:00.000+03:00

hikilaikut leviävät selkään hitaasti ja kiroan luonnonkivideodoranttiani, joka pettää jälleen.
huivi kaulassa ja ruudullinen flanellipaita takkina painelen mäkeä ylös henkeäsalpaavasta kuumuudesta välittämättä.
en kykene keskittymään mihinkään.
puhun puhelimeen vähän liian kovaan ääneen ja painotan tiettyjä sanoja.
paikalla istuminen saa miettimään ryhtiä.

kadulla kulkee kaksi poikaa löysissä vaatteissa, kengännauhat auki, reput selässä.
kivet ovat kuution muotoisia.
penkin alle lentää pieni lintu.
pelkään sen näykkäisevän pohkeestani kun en huomaa.
käännän pääni sellaiseen kulmaan että aurinko näkyy sopivasti puiden takaa.

lakkaan miettimästä muita, joilla on samanlaista tai ei.
poninhännässä on iso takku.
päätän ottaa harjan käteen ja selvittää sen.
mp3-soittimesta löytyy kuin ihmeen kaupalla reset-nappula.
yritän tuijottaa kättä johon en saa kohdistettua katsettani.
liikuntarajoitteinen nainen sanoo minulle että olen hyvin sosiaalinen.
nyökkäilen vieressä ja kysyn minne hän on menossa.

ennen heräämistäni sain kaksi tekstiviestiä.
euroviisujen ensimmäisessä semifinaalissa on hyvin vähän sellaisia lauluja, jotka jäävät mieleeni.
valitsen linja-autoaseman likaisimman puupenkin.
kahvila on kiinni.
olen vihainen.
vihanpuuskassani ruttaan kasan tärkeitä monisteita rullalle kangaskassiin.

larissa fjodorovnakin selvisi kaikesta siitä, mitä viktor komarovski aiheutti hänelle.
ja siitäkin, mitä sventitskien kuusijuhlassa tapahtui.
ja se varmasti vaati selviämistä, vaikka laukaus menikin ohi.

Wojciech - Hallava

24

2011-05-10T20:32:00.000+03:00

"haluatko että otetaan tuosta pinosta joku levy mukaan?
jos halutaan kuunnella musiikkia."
"ihan hyvä ajatus.
haluaisin kuunnella tv-resistoria."
"hyvä valinta.
minäkin pidän siitä kovasti.
pitkästä aikaa törmäsin levyyn, jossa lauletaan juuri minulle tärkeistä asioista."
"laukussani ei ole tilaa.
se on ihan täynnä."
"odota.
laitetaan se minun kangaskassiini.
siellä on vain puhtaat alushousut ja miesten t-paita."
"hyvä."
"no niin, nyt olen valmis.
lähdetään."

Paavoharju - Musta katu

23

2011-05-10T20:21:00.000+03:00

olen taas jukuripäisellä tuulella.
en suostu hyväksymään sitä tosiasiaa, että kyllä, ulkona voi tosiaan olla ilman takkia ja on ihan hyväksyttävää ottaa huivi pois kaulasta ja pakata löysät villapaidat nurkkaan.

kaupunki on täynnä kauniita ihmisiä.
niitä kulkee silloilla ja jalkakäytävillä, istuu autoissa.
tunnen halua mennä nurkan taakse piiloon, koska auringonlasku tappaa ajatukseni.
kääriydyn mustavalkoiseen neuleeseen ja keskitän ajatukseni selkää pitkiin kulkeviin kylmiin väreisiin.

otan kopioita.
soitan musiikkia ja alan vihata sitä yhä enemmän.
väsyttää.
televisiossa lady gaga on pukeutunut läpinäkyvään muoviin.
tekisi mieli sukeltaa syvälle.

no?

rahat loppuivat kesken ennen kuin päästiin perille.

Eleanoora Rosenholm - Valo kaasumeren hämärässä

22

2011-05-08T17:02:00.000+03:00

hiuksissa on rasvaa ja uusia näppylöitä kohoaa kasvoille auringonpaisteessa homeista pöytää kantaessa. laskeudun lahoavaa portaikkoa alas.
takana on pitkiä ja jonnekin unohtuneita päiviä ja iloinen toukokuun alun vapaana virtaava ilma.
on kuuma.

junan ikkunasta paistoi aurinko suurille viljapelloille.
torilla myytiin vietnamilaista ruokaa.
keittokomerossa oli pinkki valo.
james bond pelasti jälleen avuttoman venäläisnaisen.

onneksi en kussut kovin pahasti mitään mihinkään eikä satanut.
broadwaysipsipussi jäi avaamattomana pöydälle kun sanoin puhelimessa hyvää äitienpäivää.

Caribou - Eli

21

2011-05-04T21:59:00.000+03:00

pikku-huopalahdessa satoi lunta vapunpäivänä.
raitiovaunuun oli sammunut kaksi poikaa.
kun kuulin koiraa ulkoiluttaneen naisen tarinan, suupielet kääntyivät hetkeksi ylöspäin.

vain ruisleipää.

ja hamppukeksejä.

paketissa luki cannabiscuits.

kahvilassa oli mysliä ja jogurttia.

paleli.

juhlakengästä irtosi rusetti.

katsoin joel melasniemeä tupakalla.

penkillä oli epämukava nukkua.

siksi en nukkunut.

katsoin maisemia ja elin.

menimme ja toistelimme mennessämme kulunutta fraasia:

pikku-huopalahden talot ovat niin kuin keksipaketteja.

kaikki ihmset olivat kuin jostain tv-sarjasta.

suklaakeksien sisällä oli hilloa.

parvekkeella kasvoivat kukat.

sängynpeitolla oli mandoliini.

koira halusi että tappelen sen kanssa vaaleansinisestä yksisarvisesta.

menin lautatarhankadulle ja etsin sieltä raitiovaunun.

hankin matkakortin ollakseni katu-uskottava, koska en halunnut hävetä.

vain kommunismi oli vaihtoehto kaikelle.

paitsi kiinalaiselle naiselle vaihtoehto oli huutaminen pojalle.

et sinä osaa laskea kassaa.

kaikki oli kiinni.

kylkeen pisti.

punapipoinen mies liikkui rullalaudalla ja pysähtyi liikennevaloihin.

pidin puhelimen kiinni.

aurinko ja humalaiset eväsretket.

kuhmuiset torvet.

metrilakut.

viime yönä kahdeksan nuorta kuulemma kuljetettiin sairaalaan.

elämäni paras aika on vielä edessä.

iltaisin ei saisi ajatella.
mutta pitää eksyä jotta löytää takaisin.
tai kääntää vaatteet nurin.
ja maata hiljaa.
edes vähän aikaa.

maisemat vilistävät.
autot ovat meitä nopeampia.
rintani ovat liian pienet tuubitoppiin.
aika kulkee.
päivä laskee mailleen.

kirjastosta ei löydy sitä mitä etsin.
laitan suihkun päälle.
kirjoitan pitkän viestin.
muistan asioita.

nukun paljon.
pään ympärillä on rengas, jota kiristetään koko ajan.
sattuu, menen nukkumaan.
herään ja tunnen saamattomuutta.
menen takaisin nukkumaan.

täytän veroilmoituksen ja syön paula-vanukkaan.

Rihanna - Rehab

20

2011-04-29T17:36:00.000+03:00

"ja miten tyhjä minun sydämeni onkaan
vaikka tuskin pääsin lauluni alkuunkaan

--

minä tahtoisin aikaa ajatella
ja jotain jota ei edes aika voi kuluttaa"

farkkujen polvista kohoavat nöyhdät ja suussa maistuu lakun ja riisipuuron sekoitus.
näen, kuinka ihmiset istuvat kallioilla ja valo kulkeutuu heidän hiuksiinsa.
meikkivoide valuu hitaasti poskia pitkin ja kuluu pois.
illan pimentyessä valot rannoilla pienenevät.
minäkin pienenen ja muutun likaiseksi.
olen piste joka kirjoitetaan lauseen loppuun.

jousi kiristyy.
se odottaa rastin muotoista merkkiä taivaalta ja jotain, mitä se toisi tullessaan.
keskityn.
nyt en saa epäonnistua enkä muuttaa itseäni väärin.
etten kasvaisi kieroon.
enkä kuolisi sukupuuttoon.

musiikki kymmenen senttimetrin päässä tuoksuu kylmältä ikkunalasilta ja tupakalta.
hieraisen nenääni, ettei se tulisi tänne asti.
seinillä roikkuu munia ja luurankoja.
jonathan kehottaa myymään äitinsä.

pieniä, pienen pieniä asioita.
niihin keskityn.
sulkakyniin, kirjoihin, play-nappuloihin, nilkkasukkiin.

Disco Ensemble - Samantha

19

2011-04-28T19:18:00.000+03:00

jos mielialani olisi auto, se heittelehtisi tien puolelta toiselle ohjaamattoman kuskin käsissä.
poskien punotus ja motivaatio laskevat aurinkoisena iltana kuin lehmän häntä.
lopulta löydän itseni taas täältä.
olen yhä yksin ja seinä on sininen.
kukaan ei ole soittanut.
ei pullopostipullon perässä eikä muistakaan syistä.

ruohikon vieressä istuva mies ilmoitti että minulla on kauniit sääret.
esiinnyin.
ja sitten esiinnyin.
join jogurttia ja mietin, että mitä ihmettä noille sukkahousujen rumat ukkovarpaat paljastaville rei'ille oikein tehdään.
händelia ja mozartia puhtaassa autossa.
ohi kiitävää aurinkoa.
jos tartun maisemaan, jään siihen kiinni.
katson sitä ja hengitän sitä sisään.
pemuja siteeraten:

niin täydellistä että pelottaa.
pelkään että aika ajaa meidät erilleen.
mitä sitten teen?

niin, mitä sitten teen?

unohdin kääntää nuotit pianokappaleen seuraavan osan alettua.
hermostus söi hienomotoriset taitoni pala palalta kappaleen loppua kohden.
olen tietoinen harjoitustuntien lisäämisen tarpeesta.
mutta hartiat.
monet nuotit.
ja se motivaatio.
kun nyt voisin tältä istumalta vain sanoa, että ei edes kiinnosta.
tietämättä kiinnostaako oikeasti.

maisemat näyttävät kauniimmilta aurinkolasien läpi.
sata kertaa kauniimmilta.
niin kauniilta että en kestä.

ja yks kaks,
jään jälleen sanattomaksi.
miksi kirjoittaa henkireikäänsä enempää jos mitään ei enää tule?

Joose Keskitalo - Luoja auta

18

2011-04-27T20:33:00.000+03:00

on minullakin kotona elefantti joka osaa virkata ja viheltää.

lapsiteatteri on rakkaus.
se kruunasi tämän illan.

samoin scandinavian music group ja se, että joku oli kirjoittanut pätkiä niiden lauluista facebookiin.
ja tyhjä tori ja laiturit.
minnekähän minun pullopostipulloni on joutunut?
onkohan joku löytänyt sen?
onkohan se sittenkin jäänyt laiturin väliin?

voi ei.
olipas minulla taas jotain sanottavaa.

Scandinavian Music Group - Talvipuutarhaan

17

2011-04-27T17:15:00.000+03:00

pullopostipullon kirje...

... joka teki minut rohkeaksi.

eilen illalla sain idean.
pöydältä vanha muovipullo, ruutupaperille viesti, paperi rullalle ja tänä aamuna virran vietäväksi.
tuntui siltä että haluaisin seilata panamaan.
pelkään vaan, että pullo menee laiturin alle.
se olisi ikävää.
höyhenten heiluttelua.

höyhen on elävä.
ei uskoisi.
pointti onkin jotain täysin muuta: sen liike on elävä.

näyttämöilmaisua, heilumista, omien tunteiden tulkitsemista.
vettä.
aurinkoa.
jäätelöolo.
idea mennä illalla teatteriin.
liian paljastava toppi ja sattumanvaraisia toteamisia.

sukkahousujen reiät.

varpaiden kohdalla.
varpaat.

saan ilmaisesti päähäni vain noin yhden sanan lauseita tänään.
mistähän tämäkin johtuu?

Raappana - Maasta maahan

16

2011-04-26T19:09:00.000+03:00

itseinho on suunnatonta.
kaikki alkoi näin:
menin etsimään pururataa.
en jaksanut juosta pururadalle asti.
ajattelin ettei pururata ole tarpeeksi pitkä.
ihmettelin sitä.
ärsyynnyin kun en tiennyt minne pitäisi kääntyä.
en jaksanut juosta.
aikaisemmin päivällä syöty salmiakkijäätelö alkoi suoraansanottuna vituttaa.
biffy clyrokin alkoi suoraan sanottuna vituttaa.
kuuntelin kappaleita ja mietin mikä niistä olisi uskottavin puhelimen soittoäänenä.
toivoin etten törmäisi tuttuihin.
näin hymyileviä, koiraaulkoiluttavia aurinkolasityttöjä.
ja lapasen, jonka joku oli unohtanut tielle tänä aurinkoisena kevätpäivänä.
nyt olen vihainen.
mitä ihmisen kannattaa tehdä ollessaan vihainen?
juoksemaan en ainakaan enää mene vaikka maksettaisi.

enkä myöskään syö.
miten olisi suihku?
muutenkin, paksun kirjoneuletakin valitseminen päivän vaatteeksi, nuorisoteatteriesityksen missaaminen ja salmiakkijäätelö (joka kyllä oli hyvää syötäessä), väsyminen keittiön ikkunaa pestessä, aikaansaamattomuus ja itkuinen keskustelu eivät ole helpottaneet tätä päivää - se on ehkä maailmankaikkeuden oudoin asia, koska ulos katsoessa tuntee halua mennä uimaan.

vihaan kahtakymmentäviitta ranskankielistä sanaa, mitkä pitäisi loihtia paperille.
vihaan omaa ruumistani ja sen laiskuutta juuri silloin kun lomat loppuvat.
vihaan sitä, etten saa suustani järkeviä lauseita.

yhden asian olen sentään onnistunut tekemään oikein:
tulin musiikkikirjastosta pois vailla yhtäkään lainattua levyä.

no jaa.
näitä päiviä on joskus.

1. mene suihkuun.
2. juo vettä.
3. kirjoita se aine.
4. kuuntele musiikkia, lue, mene nukkumaan.
5. syö kiivi.
kiivi auttaa.

!!!!!!!!!!!!!

The Go Team - Secretary song

15

2011-04-25T14:25:00.000+03:00

pääsiäispäiviä.

aurinkoa.

kasvien kasvamista vihreyden keskellä.

myöhään pimeneviä iltoja.

auringonlasku-juoksulenkkejä.

sanomalehden lukemista aurinkoisella laiturilla viltin alla.

jäälläkin voi kävellä.

paljain jaloin.

tein kävelyretken heikon jään yli kaukasaareen.

saarilla oli kiviä ja pieniä vesikasveja.

muistan ihailleeni lapsena poikaa, joka souti kumiveneellä sinne saakka.

itse en olisi uskaltanut millään.

kesällä kaukasaaresta näkyy vain huippu, siksi se vaikuttaa pelottavammalta kuin oikeasti onkaan.

jäällä saattoi ajaa myös pyörällä.

paitsi ei liian heikoissa kohdissa.

kukkaruukkuihin vaihdetaan multaa.

öljyän lapikkaani.

tyhjennän viimeisen mämmiropposen.

tuolla jossain on pienen pientä elämää, joka on niin pientä ettei se ajattele paljon.

vai ajatteleeko?

kuvien myötä sanottava häviää.

The Black Keys - Things ain't like they used to be

14

2011-04-25T13:46:00.000+03:00

minä aion nukkua ulkona. siis ilman vuodetta. vuoteet ovat hassuja.

Paavoharju - Kevätrumpu

13

2011-04-22T21:11:00.000+03:00

pitkäperjantai sofi oksasen kanssa.

puhdistin itseäni monta tuntia puhdistuksen kanssa.

tykkäsin.

tosin olisin voinut keskittyä loppuratkaisuun hieman paremmin ja ajatella sitä pidemmälle.

kävin myös kevään ensimmäisellä juoksulenkillä hidas koira ja lapko seuranani.

olin itsekin aika hidas ja huonokuntoinen.

ja odotan sitä hetkeä, kun tajuan, että minulla on himo juosta.

sitten juoksen kaiket päivät auringonlaskuun ja auringonnousuun.

tulevaisuushan se sekin.

ei kuitenkaan ehkä minun tulevaisuuteni.

söin makoisaa kasvisborssia turkkilaisen jogurtin kanssa.

pesin hiukset ja katselin punaisia kynsiä pesuvadissa.

hyppäsin avantoon kirkuen.

hyppäsin trampoliinille alasti.

sisäistin reginan uusimmat biisit.

"haluaisin niin paljon kertoa

mutta puhutko samaa kieltä?

osaan vain yhtä ainoaa

olen ehtinyt jo puhua niin paljon

sanat eivät ehkä enää tehoa

älä anna minun koskettaa

mitä tahansa mut ei koskettaa

olin kerran ihminen

mutta nyt kaikki hajoaa

unohtakaa minut

paetkaa "

tuttua, yksinkertaista ja petollista tekstiä arkisella sanastolla.

siis samanlaista reginaa.

sellaista, josta sanat putoavat pois kun siitä yrittää keskustella.

ainakin useimmiten.

Regina - Unohtuneesta

12

2011-04-21T21:42:00.000+03:00

tätä se on kun aina on tää superkuulas fiilis kuin ois perjantai.
koska tänään on satavarmasti perjantai, vaikka oikeasti on torstai, ja jos joku yrittää minulle väittää että on torstai, niin ei.
ajat sitten niskaan levinnyt nuttura.
vanha puvuntakki, jonka hihaan on jäänyt kuukauden vanhaa verta.
mysli jälleen kerran, vaikken oikeasti edes pidä myslistä.
jotenkin sitä aina vaan sortuu syömään.
tuliskojokukivaleffatelkkaristaaiei -fiilis.
junassa istuva mummo joka on fiiliksissä siitä että kokee asioita ensimmäistä kertaa.
ylimääräinen pyörälenkki rantatiellä.
ihan oikeita jazzbiisejä ihan oikeasti soitettavaksi.
(laittaisin tähän sydämen jos se ei sotisi blogin kielenkäyttöperiaatettani vastaan.)
(kuulostipa kieltäytyvältä ja hurjalta ja tyhmältä.)
naurun helmeilyä studion pyörivillä tuoleilla ja kadonneiden kaiuttimien keskellä.
vastaantulevan puolitutun iloinen hymy kun sanon moi.

kaksi kangaskassia, saksofoni, käsilaukku ja järjestelmäkamera.
kädet tulevat kipeäksi ja mustat legginssit menevät likaiseksi kun nostelen tavaroita auton takakonttiin.
kotona jääkaappi on täynnä pääsiäisruokia.
katsomme äidin kanssa lehdestä, mikä on nyt muotia.

tämä on se kaatuvan kissapyramidin svengi

kun kissapyramidi kaatuu lopullisesti, se ei ehkä enää nouse

siksi se eikä mikään muukaan saa kaatua.
toisinaan minun olisi parempi olla hiljaa.
jokainen lause tuntuu turhalta ja väärältä.
missä vaiheessa olen alkanut pohtia jokaista sanaa jonka suustani päästän?
miksi minun pitää pelätä että sanon harkitsemattomuuksia?
miksi tuntuu siltä että ihmiset kiinnittävät huomiota siihen mitä sanon vaikka todellisuudessa eivät?

Joensuu 1685 - Crystal light

11

2011-04-20T21:05:00.000+03:00

automatka kahden pienen pojan kanssa.
pojat pelasivat peliä: pyssy, pupu ja porkkana.
pupu söi porkkanan.
pyssy ampui pupun.
porkkana tukki pyssyn piipun.

sain uuden pehmeän tyynyn.
rojahdan sitä vasten ja havaitsen, että ensi yöstä voi tulla täydellinen.

eilistä suorittamispäivää vastaen tänään ei ollut sellainen.
näytän pyöräillessäni kuulemma vakioasukkaalta.
bongasin kirpparilta viimevuotisia muotilehtiä ja eniten vituttaa kaikki -kirjan.

en jaksanut tehdä mitään, istuin vain.
laiska, tyhmä ja saamaton.

huoneen lattialla odottaa laukku jonka sisällä on lisää laukkuja.
kirjoittaisin lisää mielelläni, mutta en vain jaksa.

The Strokes - Under cover of darkness

10

2011-04-20T09:55:00.000+03:00

viereisellä koneella istuva hakkaa kuuntelemansa kappaleen rytmiä jalallaan pöydän alla lattiaan.

tänään suuntana on kirjasto.

kirjoitin viime merkinnässä hassuista unista.

viime yönä näin sellaisen.

siinä oli facebook ja väärät henkilöt ja väärä kerrostalo.

sitten heräsin ja havaitsin että on vielä tunti aikaa nukkua.

sekunnin päästä heräsin taas ja huomasin että tunti oli kulunut.

aika on julma paskiainen aina toisinaan.

Teitur - I was just thinking

9

2011-04-19T20:59:00.000+03:00

kömpelöt sormet pianon koskettimilla.
oikean lapaluun luona olevat lihakset kipeytyvät hitaasti ja puuduttavasti.
nälkä.
suomalaisista pianokappaleista ja niiden vaikeudesta tulee melkein itku silmään.
avaan polkupyörän lukon ja teen pitkästä aikaa läksyt uusista koulukirjoista.
taas epätoivoinen lupaus joka kumoutuu viimeistään ensi viikolla.

lauluääntä ei tule heti aamusta.
asunnossa podetaan jotain oksennustaudin tapaista.
illalla menen konserttiin.
flyygelin sisältä tulee valo.
kaikki laulavat kauniisti.
yksi kappale on sellainen, että olisin halunnut levittää laulajan meikit, sotkea hänen hiuksensa ja laittaa taustalle loputtoman vesisateen ja asfalttitien.
balladit ovat hauskoja.
ja kaikki muukin.
varsinkin vapaaehtoistyöhön ilmoittautuminen.

äitini sanoi joskus, että elämän tarkoitus ei ole tulla onnelliseksi.
elämän tarkoitus on tehdä muut onnellisiksi.
oma onnellisuus tulee sen sivutuotteena.
en vain oikein tiedä, kuinka voisin ilahduttaa muita.
aloitin taputtamalla konsertin esiintyjille, joka ikiselle.
mutta toisaalta, sehän on perinne.
lasketaanko sitä?

teetä, rommisuklaata, mantelisuklaata, SE tuoksu.
haluan siihen huoneeseen istumaan moneksi tunniksi - yksin, haistelemaan sitä tuoksua ja miettimään jokaista pientä osa-aluetta, mistä se tulee.

ja jälleen kerran kaiken takia, koen sen: en suorita tarpeeksi.
piti mennä soittamaan.
jälleen kerran aika kuluu minimiin.

tämän takia mietin usein, onko musiikki oikeasti minun juttuni.
jos se on jokin muu.
tai jos minulla ei ole juttua.
ollenkaan.

vain pyörin ja teen asioita enkä mitään niistä täydellä sydämellä.
ja kun yritän laittaa siihen asiaan sydämeni, se muuttuu suorittamiseksi.
se on väärin.
se on niin väärin.

nyt olen väsynyt.
haluaisin pestä hiukset ja käpertyä sohvannurkkaan miettimään hyviä kysymyksiä.
kuten:
onko kopiokoneella sielu?
hölmöä, tietenkään ei ole.
mutta jos kuitenkin...
jos kuitenkin on jotain, jotain siellä pinnan alla, mitä ei näe, mutta sen näissä hetkissä aina välillä tuntee...
ja jos sitä on, niin onko sitä olemassaolevana merkityksenä vai asiana jonka ihminen luo itse itselleen?
eri ihmisillä ne ovat erilaisia.
ehkä ne liittyvät jotenkin tarpeisiin.
minulle se on elossa olemista.
elossa olemista sillä tavalla kuin haluaisin.
kirjojen lukemista, maisemien katselua, pitkiä keskusteluja ja naurua, myöhään meneviä iltoja.
toisista huolta pitämistä.
aikaisia aamuja, itse tehtyä ruokaa, junia ja puheen kuuntelemista.
kalenterin täyttämistä, "mitä teet tänään" -puheluita, lakanoiden vaihtamista.
rakkaudesta puhumista, hassuja unia, aamu-uinteja.
tärkeäksi tulemisen tunnetta, tunnetta siitä, että jäät jonkun mieleen.
uusia kampauskokeiluja, sanomalehtiä, kevätöitä kallioilla.
rengaskeinuja, kaupungin valoja.
pullopostia.
autoja, tiskaamista, käsivarsia, kainaloita.

risteyksessä vastaan tulee tuttu skootteri.
lokit ovat nähneet rannalla ruokaa.
vanhat ihmiset katsovat minua pyöräilemässä ja ihmettelevät, miksei kelloni toimi.
äänet ja sanat jäävät kaikumaan.

oOoOO - Hearts

8

2011-04-19T20:34:00.000+03:00

"tiedätkö mitä?
minä inhoan suorittamista."
"miksi sitten suoritat?"
"koska se on kaikki mitä minulla on enää jäljellä."
"nyt olet väärässä.
tule pois sieltä altaasta - olet vain siellä ja uit ympyrää delfiinikellukkeet selässäsi.
jos joku heittää sinulle pelastusrenkaan, torjut sen. "
"niin torjun, mutten voi sille mitään - minussa on joku osa joka tekee sellaista.
siksi suoritan."
"paskat suorittamisesta.
jos otat pelastusrenkaan vastaan, saat tulla meille yöksi."
"mmm..."
"no?
tuletko vai etkö?"
"mietin vain, että jos saan mahdollisuuden, niin pelkään epäonnistuvani... tiedäthän.
olen jo epäonnistunut niin monta kertaa."
"ne kerrat pitää jättää taakse.
täytyy mennä eteenpäin, tajuatko?
ei pelastusrenkaan pois heittäminen auta sinua ollenkaan."
"okei.
mutta ei sitten puhuta synkistä asioista eikä kuunnella surullista musiikkia.
vastoin kaikkia muita uskon, että itkeminen ei helpota.
se on petollista ja muuttaa ajatuksesi synkemmiksi ja isommiksi."
"minäkään en halua itkeä.
onko sinulla vielä se pikku tiikeri ja pikku karhu -kirja?"
"ai se, jossa pikku tiikeri ja pikku karhu järjestävät jymyjuhlat joissa juodaan hanhiviiniä ja pelimanniankka soittaa haitaria?"
"niin niin, juuri se."
"minulla on se laukussa.
haluatko että luen sitä sinulle?"
"minusta se olisi hauskaa.
mutta ensin täytyy mennä suihkuun ja syödä jotain."
"en minä halua syödä.
haluan vain juoda teetä."
"hei.
muista pelastusrengas.
siihen sisältyy että sinun pitää syödä.
tiedän ettet ole syönyt moneen tuntiin."
"okei.
voin minä syödä jotain."
"haluatko kiivin?
ostin niitä tänään pussillisen.
ne ovat hyviä, jos niitä syö lusikalla."

Kisses - People can do the most amazing things

7

2011-04-18T20:34:00.000+03:00

kello 19.35 menin koululle soittamaan flyygeliä.
havaitsin sohvalla konserttiohjelman ja päätin mennä kuuntelemaan konserttia.
lopputulos:
kuulin viimeisestä kappaleesta 20 sekuntia.
muuta ei tarvinnutkaan.

havaitsin että syön liikaa ja kulutan liikaa rahaa.
päätin ryhtyä syömälakkoon ajaakseni jotain hyvää asiaa.
kuten sitä että kaikkien aku ankkojen on oltava numerojärjestyksessä.

vaihdoin tietokoneen taustakuvaksi timo soinin sijaan teletapit.
olen kuolettavan suuttunut ja kyllästynyt perseihin ja purseihin ja bemareihin ja räsäsiin ja nivikiemiin ja ties mihin.
kaikki on niin poliittista että alkaa oksettaa.
siksi syön lisää.
sitten ostan bikinit ja järkytyn omasta ulkonäöstäni.
saan kommentin, että voithan sinä noita kotona pitää.

ostan kirjoja ja siivoan.
lopputuloksena on huone joka on kuuma mutta siisti.
palkitsin itseni muotilehden kauniilla naisilla ja uusimmalla voimalla ja pian televisiosta tulevalla zen cafén keikalla.
sitten aion syödä lisää ihan vain syömisen ilosta.
vaikka se salikortin lataaminen ja tuliterien lenkkareiden ostaminen kaihertaa ja nakertaa aivonnurkkaa jossakin kaukana.

isäni tuli ja auttoi minua pumppaamaan pyörän renkaat.
nyt tunnen oloni kaduilla vähän varmemmaksi.
en siltikään vielä tiedä, missä kohdissa kannattaisi ajaa jalkakäytävällä ja missä ei.

miettikää, jos ihmisellä olisi kiima-aika.
niin, kiima-aika.
se olisi tiettyyn aikaan kuukaudesta tai vuodesta.

tupakoiva mies on pyörinyt levysoittimessani tänään samalla kun työnnän monisteita muovitaskuihin ja hämmennyn pölykerroksesta.

Arctic Monkeys - I bet you look good on the dance floor

6

2011-04-17T13:24:00.000+03:00

uusi merkintä.
aloitus on hankalaa koska pään sisällä pyörii asioita ristiin rastiin.
niiden järjestäminen paikoilleen on yhtä vaikeaa kuin aku ankkojen laittaminen numerojärjestykseen.

talo hukkuu mokkapaloihin joista yhtäkään en halua syödä.
ne on päällystetty mantelilastuilla.
aurinko paistaa ja yritän välttää koirankakkaan astumista.
kun tulin kotiin sanoin että kävimme koiran kanssa kiinassa.

luin lastenkirjaa pikku tiikeristä ja pikku karhusta.
heidän takiaan haluan joskus vielä mennä käymään panamassa.
otan äidin mukaan jos hän ei silloin ole vielä liian vanha.

"mutta meidän ei tarvitse pelätä mitään.
meillä on kaikki niin kuin olla pitää, eikö totta karhu?"
"mhm", pikku karhu vastasi.
oikeassa oli.

haluan joskus lukea näitä kirjoja peiton alta jollekin hyvälle ystävälle -
mutta sitä ennen pitää opetella lukemaan tarpeeksi hitaasti.
niin että lauseiden merkitys tulee esiin ja kuulija ehtii ajatella niitä.
sitä pitää vielä harjoitella.

aurinko lämmittää selkää.

kun kirjoitin mokkapaloista, alkoi tuntua siltä että voisin sittenkin hakea yhden.

ai niin ja pihalla on trampoliini.
koin saman kuin joka kevät:
menin hyppimään ja totesin, että ei tämä niin siistiä ollut kuin olin koko talven ajan luullut.

Daft Punk - Too long / Steam machine

5

2011-04-15T21:56:00.000+03:00

laitoin lattialle erilaisia esineitä,
mitä noin metrin säteellä satuin löytämään.
en ole vieläkään keksinyt mitä voi säilyttää liian ohuessa peltisessä tupakkarasiassa.
kasvien siemeniä?
samalla kuuntelin lapkoa ja muistin harjavallan.
leather, forever.

palasin tänään kaksi vuotta ajassa taaksepäin.
kiersin savonlinnan vaatekaupat puhki yläasteen ystävieni kanssa.
kävin myös syömässä rucolapizzaa.
se oli hyvää.
minulla on pizzalla ollessa syndrooma, että pelkään toisten limsalasien kaatuvan pöydälle.
kaikkialla oli kauhean kuuma.
sitten lämpötila vaihtui kylmäksi.
minulla on vaihdevuodet.
en keksi muuta vaihtoehtoa.
tylsästä vaatekaupan rekistä tarttui mukaan tavalliset mustat shortsit ja harmaa villatakki.
pizzeriassa soi petri nygård.

puhuin samettisohvalla istujille sofi oksasen puhdistuksesta.
kun keskustelukumppanini alkoivat nauraa, ymmärsin kuinka hassulta se kuulosti.
viisiminuuttisen pohdinnan tuloksena päädyimme siihen, että sofi voisi samantien kirjoittaa neuvosto-viron terveydenhuollon tilasta romaanin nimeltä virtsanäyte.
sitten kaikki puhuisivat sofi oksasen virtsanäytteestä.
virtsanäyte saisi palkintoja.
ystävälleni tuli kiire mennä lainaamaan se kirjastosta, ennen kuin vastuuttomat lainaajat onnistuisivat vaurioittamaan sen lopullisesti.

tänään sain myös näytteen siitä, että improvisoinnin huippu on se , kun joutuu käyttämään käsiä apuna studion ikkunasta.

ulkona pimenee hitaasti ja piha on vielä hieman mutainen.
reinottomasta kelistä huolimatta päädyin asuvalintana mustikkametsä-anorakkiin ja vaaleanpunaisiin reinoihin.

kohotan katseeni ja se osuu seinällä olevaan tänään päätin muuttua näkymättömäksi -sarjakuvaan.

sitten muutos naksahtaa hitaasti eteenpäin kuin kello.
tietoisena ajan kulun varmuudesta.

Crystal Castles - Air war (David Wolf Remix)

4

2011-04-14T21:18:00.000+03:00

kävin pitkästä aikaa autopesussa.
moniväriset harjat pyörivät auton ikkunaa vasten vaahtoa levittäen ja tuntuivat tuhoavan kaiken tieltään ja levittävän ainaista positiivisuutta.
en saanut siitä kuitenkaan palaakaan, koska en osaa laskea sivun s pituutta kolmiossa ASD.

kävin laulamassa kotistudion mikkiin pitkän kalevalamittaisen huolilaulun.
se oli niin surullinen että musta koirakin melkein itki.
siinä laulettiin kalattomista lammista ja kymmenestä virestä ja jostakin muustakin.
(en tiedä, olisiko virestä ollut oikeasti virrestä.)

nyt istun ruutulakanoiden päällä patjalla.
muutin sängystäni nukkumaan lattialle koska se tuntui nyt vain oikealta ratkaisulta tähän tilanteeseen.
päivän kysymys on, että jos ottaa aina ruokalassa leivälle liikaa voita, niin kuinka paljon lapsi lihoisi, jos sille annettaisiin kolmensadanyhden ihmisen leivältä ylijääneet voit?

lakkasin kynteni punaisiksi viime yönä ja vähän ihoa muutenkin.
riemuitsin aamulla kun mummolla oli sittenkin kynsilakanpoistoainetta.
mummot ovat korvaamattomia.
ainakin niinä päivinä kun olo on niin ikävä ettei millään haluaisi syödä.

marc chagallin maalaukset ovat myös ihan hienoja.
menin taas kerran vanhaan puutaloon jossa on musiikkikirjasto.
lainasin hyvältä vaikuttavia levyjä jälleen kerran ja yritin hymyillä kauniisti tiskin takana seisovalle tädille, joka ilmoitti että edellisetkin lainat ovat myöhässä.
mutta kevät tulee.
ja uusi sue tuli myös.
selasin sen läpi.
se ei ollut niin kiinnostava, paitsi siellä oli artikkeli eleanoora rosenholmin laulajasta.
eleanoora rosenholm on kotiäiti ja sarjamurhaaja ja diskotyttö ja vaikka mikä yhtä aikaa.
melkein kuin teatteria.
istuin katukiveyksellä lehteä lukien.
huomasin että vieressäni ruoho alkoi vihertää.
sitten tajusin, että se olikin viime kevään kuollutta ruohoa.
pettymys ei kuitenkaan ollut suuri.

kevät tulee.
yleinen mielentilani on täysin ristiriidassa menossa olevan vuodenajan kanssa.
mutta pakko sen on jotenkin korjaantua.

kai tässä maailmassa jokin pakko on.
yhtä pakko kuin sininen käsipyyhe.

Biffy Clyro - Mountains

(biffy clyrolla oli positiivinen vaikutus, levyn kannen siniset, vihreät ja punaiset taivaalla liehuvat liinat omaavat jonkin vapautuneen tunteen. levy itsessäänkin on varsin hyvä, ainakin minusta.)

3

2011-04-13T19:18:00.000+03:00

tänään palasin takaisin.
aurinko oli korkealla vaikka päivä alkoikin masentavasti kokeella.
äänitimme kansanmusiikkia ja se alkoi unettaa koska kappaleen nimi on uni tullee.

mutta paluumatkalla havaitsin että on kevät - varmaan viidennen miljoonannen kerran.
hankin itselleni hartiasäryn.
kaivoin pyörävarastosta kirkkaansinisen vanhan pyörän ja ajoin liejuiseen sorsien kansoittamaan rantaan sillankorvaan.
en uskaltanut ajaa kovaa koska renkaissa oli vain vähän ilmaa.
pysäytin pyörän puistonpenkin taakse ja katselin maisemaa aurinkolasit silmillä.
se näytti öljyvärimaalaukselta.
tein ajatuskartan asioista jotka tekivät tästä hetkestä hyvän.

- kissakassi
- laiturit, penkit ja kyltit
- alastomat puut, jotka eivät näytä lohduttomilta
- ei ole liian kylmä, vaan sopivasti
- sorsat ja se, että niitä ei ole liikaa
- vesi on sulaa, sinistä ja lainehtii
- siniset varsitennarit, jotka ovat sopivasti likaiset
- se, että taivaalla on myös kuu
- ilma tuoksuu keväältä
- taivas näyttää siltä että siihen olisi levinnyt hattara
- ajatus siitä että ohi vaikka vain kävelisi joku tuttu
- sillan kaari ja heijastukset, jotka käyvät pylväisiin
- auringonvalo
- ihminen näyttää jättiläiseltä kun sen varjo osuu sillan kupeeseen
- pilvien raidat
- se, etten kuunnellut musiikkia
- sininen pyörä
- se, etten näe maisemaa tarpeeksi selkeästi
- autoja menee ohi tarpeeksi tasaisin väliajoin
- punaiset poijut

sitten leikin ajatusleikkiä.
leikin ideana oli miettiä, miltä maisema näyttäisi jos siitä poistaisi yhden asian.
poistin eri asioita vuoron perään: sillan, ihmiset, äänet, sorsat, rannan, laiturit, kerrostalot.
sitten hahmottelin maiseman osasista uusia juttuja.
taustalla näkyvä torni oli joko lepakkomies jolta oli amputoitu käsi tai sinivihreä hevonen joka istui takajaloillaan kuin koira.

heti kun aurinkolasit otti pois, maisema näytti paljon kirkkaammalta.
se oli omalla tavallaan hyvä, mutta toisaalta ei.

lopulta minulle tuli kylmä ja menin koululle.
riemu oli suuri kun löysin jopa pyörän lukkoon avaimen.
kääriydyin vihreään vilttiin ja päätin keittää teetä.
ja tarttua sosiaalipsykologiaan ja painaa leuan paksun villahuivin kätköihin.

onhan sentään vain kymmenen astetta lämmintä, siis ulkona.

Dave Lindholm - Pieni ja hento ote

(en oikein tiedä kuinka suhtautua tähän lauluun. mutta koska se kuuluu tähän hetkeen, se tulee myös tähän merkintään. siinä kaikki.)

2

2011-04-12T16:26:00.000+03:00

aurinko paistaa puiden lomasta.
olen istuutunut kirjoittamaan päätyhuoneeseen ompelutarvikkeiden ja suurikuvioisen kukkatapetin viereen.

vointini on parempi.
en silti jaksaisi vieläkään syödä enkä kammata hiuksiani.
silti olen kirjoittanut prosessikirjoitelman musiikkimausta ja siitä mistä se tulee.
olen myös katsonut minisarjaa norjalaisesta miehestä, joka haluaa olla hammasratas.

koko päivän olen myös miettinyt seuraavaa:
miksei voi kuunnella the cardigansia, jos the cardigans on kaikki mitä tarvitsee?

tämä on parempi kysymys kuin ikuinen taistelu valtavirran ja vastavirran välillä.
sen pohtiminen on ihan turhaa.

sain tekstiviestin tuntemattomasta numerosta.
ennen sitä yritin analysoida maakirjaa vuodelta 1643.
äitinikään ei ymmärtänyt tekstissä mainittujen ihmisten nimiä, vaikka hän on käynyt vanhojen käsialojen kurssin.
kurssilla oli kuulemma hyvin kuiva opettaja.
epäilimme vahvasti, että kenenkään sukunimi edes 1600-luvulla voisi olla kieroinen.

ehkä huomenna pääsen kohtaamaan oikeasti velvollisuudet, vaikka voisinkin lällytellä kotona vielä kaksi päivää lisää ihan mielelläni.

Lau Nau - Lue kartalta

1

2011-04-11T20:02:00.000+03:00

aamuyöllä oksensin vadelma-mustikkarahkaa.
aamulla makasin vuoteessa hiukset sekaisin ja totesin että taidan olla sairas.

katsoimme äidin kanssa puutarhaetsiviä ja join mehua.
söin tänään tasan yhden leivän.
sen päällä oli kurkkua.
laitoin tekstareita:
en pääse tänne enkä tuonne.
olen pahoillani.

kirjoitin 150 sanan työpaikkailmoituksen englanniksi.
se tuntui jo liian raskaalta.
päätin että huomenna jaksan ehkä kerätä kaikki taakse tippuneet lehdet ja ryhtyä tekemään tekemättömiä töitä.

toistaiseksi jaksan vain pitää spotifya päällä.

eilen illalla lähdin roadtrippaamaan tuntemattomille metsäteille ja sataman tutkimattomille kallioille.
auton cd-soittimessa pyöri raappana ja leevi and the leavings.
kuvasimme kaiken videokameralla.
video on täynnä lähinnä heiluvaa kuvaa ja huutoja:
this is totally awesome!
lisäksi opin että en asu korvessa.
illan pimetessä satamalaiturille kuvastuivat siluetit ja järjestelmäkameran akku ihme kyllä kesti.
eväinä meillä oli coca-colaa ja suklaakeksejä.
kuvaajamme söi melkein kaikki.
löysimme myös lentokentän jossa oli oikea kävijälaskurikin.
sääli vain että huussiin ensimmäisenä juossut henkilö onnistui menemään reiästä läpi.
kannessa oli särö.
tight ass shit.

ihan niin kuin jossain muuallakin.

keskusteluja.
unta.
monenkin tunnin ja kahvikupin jälkeen väsyttää.
painostava tunne vatsassa.
haluaisin katsoa buzz aldrinia.
ehkä katson sitä huomenna jos en nuku.

Crystal Fighters - Swallow